mutkikas elämäntie

Tästä on n. 2 viikkoa kun viimeksi kirjoitin. Ja kirjoitin, että olen löytännyt onnen elämääni. Meinaan miesystävän. Meillä menee mielestäni tosi hyvin. Vaikka on vaikeuksia nähdä joskus. Niistä selvitty sopimalla. En tullut nyt "jauhamaan" miesystävästäni, vaikka hän merkitsee tosi paljon minulle ja vaikuttaa elämääni positiivisesti. <3 Elikäs pääsin viime viikonloppuna lauantaina päiväjaksolle. Se meni hyvin, ilman ongelmaa. Olin kotona, ja loput ajat olin äitillä. Tehtiin italianpataa. Ja käytin Elmon ulkona puolen tunnin lenkillä. Ja sitten tulikin melkeinpä, että piti suuntaa kohti toria. Ja tosi ihana asia on se kun pelkäsin, että joudun luopumaan elmosta. Onneksi asiat järjesty sillein, että saan pitää rakkaan Elmon. Poveriaa on ollut kolme viikkoa. Tykkään tosi paljon, ryhmä henki on tosi hyvä. Kerrankin tuli jossain ryhmässä sellainen olo, että minut hyväksytään juuri sellaisena kuin olen. Ei tarvitse olla mitään sellaista mitä ei ole. Saan näyttää luontee...

Yleensä kirjoitan kun kaikki on hyvin tai huonosti. Kyllä tälläkin hetkellä kun kirjoitan kaikki on loistavasti! Vaikkakin olen vielä kuntoutus osastolla, mutta kotia päin kovaa/pikku hiljaa. Viime viikolla lääkäri "ehdotti" "mietinnyt palveluasuista minun kohdalla. Kieltäydyin heti asiasta. Kuten myös viime viikolla sosiaalityöntekiä puhui myös minulle tuki/palveluasumisesta, mutta annoin vahavat perusteet miksi juuri haluan vielä näyttää, että pärjään kotona. Tällä viikolla alkoi poveria kurssi mikä kestää 5 kuukautta. Ja poveriaa on kaksi kertaa viikossa maanantaina & keskiviikkona. Pääsin nopeasti ryhmään mukaan, vaikkakin sosiaaliset taidot on hiukan "hukassa" Poveria kestaa 4 tuntia yksi kerta. Poveria alkaa 9 ja loppuu 13! Maanantaina pääsimme joskus 20 yli 12. Siitä kävin Triossa, en todellakaan tiedä oisinko saannut. Kävin ostaa mustat farkut ja tupakkaa. Menin vakun eteen odottamaan avonpuolen sairaanhoitajaa, koska kello 13.30 oli hoitoneuvottel...