mutkikas elämäntie

Olen tässä pari päivää mietinnyt, että miksi juuri minä..? Enkä saa siihen koskaan vastausta. Joudun elämään pitkään kysymysmerkillä kunnes, pystyn hyväksymään itseni juuri sellaisena kun olen. On alkannut menemään parempaan suuntaan tämä vointini. Pikku hiljaa eteen päin, niin tulen olemaan aina päivä kerrallaan vahvempi ja vahvempi. Sitä ainakin toivon. Eilen surulisia uutisia, mutta niistä en puhu vielä, koska ne ei oo viel varmoja. Tämä päivä on ollut hyvä, mutta myös niitä huonompia hetkiä on mahtunnut tähän päivään. Enemmän on ollut niitä hyviä hetkiä kuin huonoa. Huonoista hetkistä olen päässyt eroon musiikin kuuntelun ajaksi. Ja kirjoitannut päiväkirjaan ne asiat mitkä mieltä painaa. ~Elämä on varjoa ja valoa~ Musta tuntuu että, minulla on enemmän varjoa kuin valoa tässä elämän tilanteessa. Paitsi tänä päivänä minulla on kyllä ollut valoa enemmän kuin varjoa. Tänään oon kyllä itkennyt asioiten takia, koska ne on minulle tosi tärkeitä asioita minulle. Ne asiat aina haudataa...

Päivät vierivät kovaa vauhtia eteenpäin. Hyvä että, muistaa mikä viikonpäivä on tai päivämäärä. Välillä ollaan "sekaisin" päivä määristä ja päivästä, joten pitää kysyä mikä päivä ja mones. Kaikki johtuu siitä että, ei ole mitään tekemistä. Vointini on hauras, välillä on hyviä päiviä ja välillä vähän huonompia päiviä! Pikku hiljaa ollaan menossa parempaa suuntaan. Vaikka tulee isoa takapakkeja. Niille en anna valtaa vaan päätän, että selviän kaikesta. Se tuntuu välillä turhautavalta, kun mikään ei onnistu vaikka tekee kovasti hommia eteenpäin. Välillä tulee ajatus että, tästä en selviä ja ihan sama mitä teen! Kumminkin olen viellä tässä. Sinnittelen kovasti että, nään paremman päivän ja voin oikeasti tasapainosesti. Aamut on vaikeita, en tiedä johtuuko lääkityksestä vai mistä. En meinaa päästä sängystä ylös, se on tosi tuskallista yrittää nousta sängystä ylös. Välillä tuntuu, että vois vaan nukkua koko päivän. On sellainen olo, hällä väliä mitä tapahtuu. "Ihan sama mit...

Mulla alkaa mennä paremmin, mutta vointi on vielä sen verran hauras. En päässe vielä aloittamaan koulua. Saas nähdä koska pääsen aloittamaan koulua, koska aloitettiin uusi lääke ja sitä pitää seurata tosi tarkkaa. Siinä on omat riskinsä. On sanottu että, olen paljon iloisamman näköinen ja pirteä sillon kun jäin sairaslomalle. Sykkeet on ollut nyt tasasia ja verenpaineet, yläpaine on vähän vielä matala. Nukuin viime yön ilman unilääkettä, nukahdin joskus 21.00. Illan kohtaa tulee ahdistus / paniikki kohtauksia. Niistä ollaan aina selvitty mitään "pahaa" seurauksia. Olen joutunnut kokemaan kaikenlaista, mutta niistä aina selvitty! Minulla on tosiaan sitkeä tahto aina voida paremmin ja paremmin. Rakastan perhettä niin paljon, että sitä ei voi sanoiksi pukea. On välillä perheen kanssa hankaluuksia niistä aina selvitty. Ja tällä hetkellä todella haluan tehdä kaiken niin hyvin kuin pystyn! En  halua enään koskaan voida pahoin enkä halua laitos kierettä. ( osasto kierettä ) Olen...

Sykeet laskennut! Mikä on hieno homma. Mutta minulla epäilään paniikki häiriötä, joka voi olla totta. Oireena minulla on sykeen nouseminen / en saa kunnolla henkeä / tärinä  / hikoilu. Se tästä puutukin kaikkien lisäksi. En halua yhtään enään mitään lisää, minulla on tarpeeksi jo kaikkea. Mistä minulle yhtä äkkiä on tulee paniikki häiriö. En kestä / en voi hyväksyä sitä! En pysty hyväksyä kaikkea mitä minulla on. Kuten G24.9 (määrittämätön lihasdystoni) /  F29 / F20.9 / + luultvasti paniikkihäiriö. Eli mulla on paljon kaikkea diaknoosia, jospa ne sais pois olisin tosi tyytyväinen. Mutta kun niitä ei saa pois... En pysty hyväksymään että, minulla on nämä kaikki! Muutenkin vaikea hyväksyä itseni sellaisena kuten olen. Aloitin kirjoittaa tätä aamulla ja tosiaan sykeet oli normaalit, mutta nyt ne pompas 111. Mä en vaan voi tajuta mikä minulla on. En minun mielestä panikoi mistään enkä ole tällä hetkellä ahdistunnut. Jospa tähän vois kohta tulla selkoa, ja aina sykeet nouse...

 Ajattelin tehdä Elmosta postausken. Tämä postaus on ollut luonoksessa pitkään joten aloitin alusta tekemään Elmosta postauksen. Elmo tuli minulle vuona 2013 Elmo on ollut minulla melkein kolme vuotta mutta, ei ihan vielä. Elmolla on synttärit 28.12 (viettomien lasten päivänä) No onhan se melkoinen vieton lapsi, vaikka tekee välillä koiruuksia.  Pentuna Elmo oli leikikäs, onhan Elmo vieläkin leikikäs mutta, ei enään niin paljon.  Elmo tykkää siskon koirasta ja äitin koirasta, vaikka elmo yrittää "äijäillä" Vilille (äitin koira) ja Hilmalle (siskon koira) Muuten elmo on tosi arka koira muita koiria kohtaan, haukkuu niille vaikka, ne ei tekisi mitään. En tiedä mistä Elmo on tullut niin araksi koiraksi.  Elmossa on yorkshirenterrieritä, beaglea ja luultavasti mäyrä koiraa. Elmo on sellainen vähä reilu 10kg koira. Kun sain Elmon ja se mies sano että, Elmossa on yorkkia ja mäyrä koiraa. Lähemmäksi elmo näytää beagleelle, ja onhan siinä jotenkin mäyrä koiraa....

Ensinkin haluan kertoa et mun sykkeet on ollut korkealla. Siitä johtuen olen myös sairaalassa. Sykkeet on ollut 144 korkeamillaan. Eilen aamusta ne oli 100, mutta pikku hiljaa nousi. Ja eilen sykkeet oli korkeamillaan 130. Siitä lähin päivystykseen missään ei näkynnyt mitään. Kaikki oli hyvin joka oli tosi hyvä. Pientä muljahtelua näky, mutta ei mitään vakavaa. Toivottavasti pääsen sairaalasta pian pois. Muuten olen ollut tosi pirteä. Yksi huono homma tässä on se ku sykkeet nousemassa niin mun päätä alkaa särkeä ja alkaa huimata. Nyt kun mitattiin syke. Syke näytti 120.  Mennäämpää niihin kysymyksiin! K: Mistä vuoden ajasta tykkäät? V: Minulla ei niin varsinaisesti ole lempi vuoden aikaa. Eri vuoden ajasta saa pukea erillailla. Nyt jos pitää vastata niin oisko se kesä. K: Oletko aamu vai ilta ihminen? V: Tykkään aamulla nukkua pitkää, mutta myös illalla tykkään käydä ajoissa nukkumaan. Rakastan nukkumista. En pysty vastata että, kumpi olen. K: Mikä on mieluisin vaate mitä ...

En oikein mistä alkaisin purkaamaan oloani. Eilen oli tosi hyvä fiilis, niin olikin tänä aamuna. Mutta mitä nyt oikein on tapahtunnut, että vajotaan kovaa vaihtia pohjalla. Mä en pysy enään kärryillä mun voinista. Oispa kaikki kirjoitettu selkeästi johkin lappuun. Ei siitäkään olisi mitään hyötyä, mua tosiaan pelottaa mitä tässä käy... En edes pysty kirjoittaa, koska tulee niin sekavaa tekstiä... Mulla vaihetaan lääkitystä, oisin halunnut pysyä vanhassa lääkityksessä ja nyt mua pelottaa että, minulle tapahtuu. Pelkään sivuoireita ihan sikana, mutta se on parempi kun se menee suun kautta eikä pistoksena. Vihasin niitä pistos päiviä ja sitä että, kolmen tunnin seurantaa. No oli siinä hyvä puoli se että, sai joka toinen maanantaina juoda vakussa ainakin pannulisen kahvia :D Sentään sain hyviä uutisia että ei ole hirveen pitkä saikku tulossa, kuukauden mittainen. Mutta voi olla että, olen jonkun pari viikkoa kotona ja sitten sen jälkeen olis paluu koulun penkille. (Jos olen koulu kuntoin...

Tänään oli vaikea nousta ylös sängystä, mutta kun sain otettua niskasta kiini. Huomasin kuinka iloinen olen ja huomasin senkin että, mä selviän tästä! Mulla on pari ihanaa ystävää jotka jaksaa tsempata mua eteen päin. Ja niin teenkin. Olen päätännyt että, selviän tästä. En ollutkaan niin pohjalla, mutta meinasin tipahtaa pohjalle. Sain otteen reunasta ja jaksoin kiipeä pohjan seinämöö pitkin "turvaan" Mulla ehkä kevenetään  koulua jonkin verran. Joka on ehkä tähän asti tosi hyvä juttu. Sitten ei tule "takapakkia" nyt tuli mut siitä selvittiin vähin vammoin joka on tosi hyvä juttu. Voin tosiia paljon paremmin, joka on tosi hyvä juttu. Odotan sitä että, pääsen taas koulun penkille. Olisin valmis lähtemään täältä pois jo, mutta aika ei ole vielä. Ahdistusta on sillon tällöin. Niistä olen selvinnyt ahdistushallinta keinojen käyttäjen. Ja välillä olen tarvinnut lääkettä ahdistuksee. Olen taas niin "iloinen" (parempi vointinen) mutta matkaa on jonkin verran...

Päivät on loistavia, mutta heti kun ilta alkamassa. Tulee kamala ahdistava olo. Tuntuu, että en selviä tästä. Olen lopen uupunnut. Haluna kotiin, mutta se ei ole vielä mahdollista. Olen nukkunnut melkein koko päivän, koska sen verran hankala olo tila. Ei jaksa olla hereillä voisi vaan nukkua ja "juosta" pakoon tätä olo tilaa. Pelottaa miten minun koulu asiat järjestyvät. Haluisin takas kouluun mutta, en tiedä kantaako minun mennä jos voimat koulussa kuluvat nopeasti. Haluisin että, kantaa. En voi sille mitää että, voimat ei kanna niin pitkällä kuin olisi tarkoitus. Mennään tässä päivä kerrallaan ja katotaan miten vointi lähtee nousemaan. Olisi kiva jos kantais pitkällä eikä tulisi enään taka pakkia, tämä toivo on minun yksi suurimista. Loppuen lopuksi olen alkanut miettimään että, teinkö väärin kun hain apua. Vaikka kaikki sano että, tein oikein. Tuntuu siltä, että tein justiinsa väärin päin asiat. Olisi vaan pitännyt jatkaa elämään niin kuin ei olis mitään ja antaa a...

Mä kun luulin että, mulla menee paremmin jo. No ei tietenkään mene, mä oon taas... Ehkä arvaatte jo missä... Jouduin tiistai iltana Hämeenlinnan päivystykseen, asuntola ohjaajan kanssa. Ekaksi puhuttiin pitkä keskustelu että, pääsenkö lähtemään kotiin, mutta vastaus oli "en pääse, kun kukaan ei oo ottamas mua vastaan" Ja no oli mulla vähän vaikeeta niin oli parempi, että en päässyt kotiin. Nyt kyllä ottaa aika pahasti päähän se, että aloin puhua miltä musta tuntuu! No siinä kävin asuntola ohjaajan kanssa pitkän keskustelun että, pääsenkö kotiin vai enkö. Sitten kun koulu ohjaaja tuli käymään mun huoneessa niin sain sille puhuttiin minun ajatuksistani. Siinä tovi selviteltiin, että mitä minun kanssa tehdään. Ja ohjeeksi saimme, että päivystyksen kautta tänne missä oon tällä hetkellä. Olin aluperin sillein parempi hakea ajoissa apua kuin liian myöhään, joten päätin mennä käymää päivystyksessä. Ja päivystyksessä olin semmoinen 3h joka tuntu ikuiseedelta. Ahdisti todella paljon....