Täällä minä tapan omaani aikaani taas...
Mä kun luulin että, mulla menee paremmin jo. No ei tietenkään mene, mä oon taas... Ehkä arvaatte jo missä... Jouduin tiistai iltana Hämeenlinnan päivystykseen, asuntola ohjaajan kanssa.
Ekaksi puhuttiin pitkä keskustelu että, pääsenkö lähtemään kotiin, mutta vastaus oli "en pääse, kun kukaan ei oo ottamas mua vastaan" Ja no oli mulla vähän vaikeeta niin oli parempi, että en päässyt kotiin. Nyt kyllä ottaa aika pahasti päähän se, että aloin puhua miltä musta tuntuu! No siinä kävin asuntola ohjaajan kanssa pitkän keskustelun että, pääsenkö kotiin vai enkö. Sitten kun koulu ohjaaja tuli käymään mun huoneessa niin sain sille puhuttiin minun ajatuksistani. Siinä tovi selviteltiin, että mitä minun kanssa tehdään. Ja ohjeeksi saimme, että päivystyksen kautta tänne missä oon tällä hetkellä. Olin aluperin sillein parempi hakea ajoissa apua kuin liian myöhään, joten päätin mennä käymää päivystyksessä. Ja päivystyksessä olin semmoinen 3h joka tuntu ikuiseedelta. Ahdisti todella paljon. Itkin vähän väliä ja tuntu että, en se enään selviä tästä. Äänet riivaa mua! Oispa mun elämä helppoa, mutta tuskin nään enään mitään hyvää minun elämässä. Tämä on kiere jota ei saa enään katkastua. Enkä tiedä pystynkö käymään koulua. Toivoisin kyllä sitä että, pääsen kouluun viellä koska koulu on jaksannut tsempata mua eteenpäin. Vaikka tuli näin nopeasti takapakkia... Mutta oon päätännyt että mä selviän tästä. Olen vahva! Se ei aina siltä tunnu, mutta oon selvinnyt monesta asiasta. Enköhän selviä tästäkin!
Joudun jäämään tänne ainakin joksikin aikaa, mutta en tiedä kuinka kauan joudun olemaan täällä. jotenkin toivoisin että, en olisi täällä hirveän kauaan. Ainakin niin kauan että, noi saa minuun kontaktin. En pysty puhumaan viellä kunnolla, koska pelkään että käy jotenkin pahasti. Eihän tässä mitenkään pahasti voi käydä kun oon täällä, mutta silti tuntuu tosi pahalta puhua asiosta avoimesti.
Miksi juuri minulla menee aina niin kehnosti, että en pysty hymyilemään pitkään. Tuntu hetken siltä että, olen selvinnyt vaikeamasta hetkestä. Sitä ollaan taas tässä tilanteessa! Mä pelkään että, menetän mun parhaan ystävän kokonaan kun en jaksa enään elää. kaikki tuntuu niin raskaalta ja vaikealta.
Tänä aamuna oli vointi jo paljon parempi saas nähdä minkä ajaksi saan sairaslomaa, toivottavasti en pitkäksi aikaa. Haluan kouluun takas jos vaan pääsen takas kouluun. Ekaksi vaan pitää saada oma hyvinvointi tasaiseksi että, pystyy opiskelmaan.
Ekaksi puhuttiin pitkä keskustelu että, pääsenkö lähtemään kotiin, mutta vastaus oli "en pääse, kun kukaan ei oo ottamas mua vastaan" Ja no oli mulla vähän vaikeeta niin oli parempi, että en päässyt kotiin. Nyt kyllä ottaa aika pahasti päähän se, että aloin puhua miltä musta tuntuu! No siinä kävin asuntola ohjaajan kanssa pitkän keskustelun että, pääsenkö kotiin vai enkö. Sitten kun koulu ohjaaja tuli käymään mun huoneessa niin sain sille puhuttiin minun ajatuksistani. Siinä tovi selviteltiin, että mitä minun kanssa tehdään. Ja ohjeeksi saimme, että päivystyksen kautta tänne missä oon tällä hetkellä. Olin aluperin sillein parempi hakea ajoissa apua kuin liian myöhään, joten päätin mennä käymää päivystyksessä. Ja päivystyksessä olin semmoinen 3h joka tuntu ikuiseedelta. Ahdisti todella paljon. Itkin vähän väliä ja tuntu että, en se enään selviä tästä. Äänet riivaa mua! Oispa mun elämä helppoa, mutta tuskin nään enään mitään hyvää minun elämässä. Tämä on kiere jota ei saa enään katkastua. Enkä tiedä pystynkö käymään koulua. Toivoisin kyllä sitä että, pääsen kouluun viellä koska koulu on jaksannut tsempata mua eteenpäin. Vaikka tuli näin nopeasti takapakkia... Mutta oon päätännyt että mä selviän tästä. Olen vahva! Se ei aina siltä tunnu, mutta oon selvinnyt monesta asiasta. Enköhän selviä tästäkin!
Joudun jäämään tänne ainakin joksikin aikaa, mutta en tiedä kuinka kauan joudun olemaan täällä. jotenkin toivoisin että, en olisi täällä hirveän kauaan. Ainakin niin kauan että, noi saa minuun kontaktin. En pysty puhumaan viellä kunnolla, koska pelkään että käy jotenkin pahasti. Eihän tässä mitenkään pahasti voi käydä kun oon täällä, mutta silti tuntuu tosi pahalta puhua asiosta avoimesti.
 |
| Sillon kun jaksoin hymyillä |
Tänä aamuna oli vointi jo paljon parempi saas nähdä minkä ajaksi saan sairaslomaa, toivottavasti en pitkäksi aikaa. Haluan kouluun takas jos vaan pääsen takas kouluun. Ekaksi vaan pitää saada oma hyvinvointi tasaiseksi että, pystyy opiskelmaan.
Kommentit
Lähetä kommentti