Ylpeä itsestään
Otsikko voisi kertoa aika paljonkin mistä olen ylpeä ja olenhan minä aika monesta asiasta ylpeä itsestään. Erityisesti mihin paneudun tähän postaukseen on se, että kurssi päättyi tänään. Kävimme päätäjäis päivän kunniaksi syömässä tänään ravintolassa. Mutta miksi olen ylpeä kun kurssi pääättyi tai enhän ole siitä ylpeä, että kurssi päättyi. Vaan siitä, että sain käytyä kurssin läpi. Ilman poissa oloja. Ja se lähtö kohta/vointi mistä lähdin käymään kurssia. Ei ollut kaikista helpointa. En muista kun kävin haastattelussa, en yhtään mitään. Olin hiljaa, en ottannut katsekontaktii ryhmän ohjaajiin. Enkä puhunnut sanakaan. Sen muistan, että sain viikon miettiä lähenkö kurssiin mukaan. Ja kun haastattelusta pääsimme pois sairaanhoitajan kanssa sanoin suoraan "en tule jaksamaan käymää, tuota kurssia" Äiti kannusti minua ja tietenkin sisko. Pelotti laittaa viestiä, että olen aloittamassa kurssia. Se lähtö kohta, mistä lähdin kurssiin oli aika huono. En uskonnut päiv...