mutkikas elämäntie

Alan pikkuhiljaa taas huolestumaan omasta voinista/syömisestä. On se, että olen vähentännyt syömistä aika paljon, verratunnut siihen mitä söin osastolle. Osaan todellakin tehdä ruokaa. Tänää olen syönyt kaksi leipää ja eilistä mustikkapiirakkaa, eilen kanssa olin leipä linjastolla. Tiistaina söin äitillä vähän lämmintä ruokaa. Ja maanantaina tein makaroonimössöä mihin laitoin: Makarooni, jauhelihaa ja herne, maissi- paprikasekoituksen. Kun pääsin eilen poveriasta, kävin sykkeen s-marketista. Ostin trippimehun, mango piltin ja kahvia. Söin mango piltin kun olin kotona. Kun olin syönnyt piltin niin lähdin koirani kanssa puolentunnin lenkille. Kun tulimme lenkiltä, keitin kahvia. Kun samalla join kahvia aloin tekemään mustikkapiirakkaa, puolet vein äitille. Itse otin hiukan mustikkapiirakkaa. En tee tahallaan sitä, että en syö. Se ei jotenkin tunnu minun arjelta tehdä ruokaa. Eilen huomasin kuinka paljon minulla menee roskiin ruokaa.  Eilen heitin karjalanpaistin & riisit r...

En tiedä mistä aloittaisin kertomaan, koska sain tosia hienoja uutisia. Jos ne vaan toteutuisi. Uskon vahvasti, että jokin reitti toteuttuu! Meinaan en ole luultavasti enään menossa Hämeenlinnaan opiskelemaan. Juttelin yhden tärkeimälle ystävälle asiasta ja hän sanoi kanssa, että hän ei näe minua Hämeenlinnan koulussa + asuntola elämässä. Mikä on todellakin totta. Tressasin syksyllä matkustamista & asuntola elämää. Mutta siis... Olen luultavasti lähtemässä opiskelemaan oppisopimuksella tai sitten aikuiskoulutuksella (lähihoitajaa tai lähihoitajan  tutkinta osia... Tai esim; Nuoriso- ja vapaaohjaajaksi) Menen luultavasti joku päivä poverian ohjaajan kanssa Dilaan tutustumaan ja "haastatteluu" Ja jos ne näkee minut sellaisena opiskeliana, että pärjään minun oppimisvaikeuksien kanssa Dilassa. Sillon haen sinne ja toivon, että minua onnistaa. On aika vahva ajatus, että tulen pärjäämään oppivaikeuksien kanssa joko dillassa tai salpauksessa. Kun puhuimme poverian ohjaajan k...

Tressaa Tressaaa... Onko liian paljon ohjelmaa viikolle? Vai enkö ole tottunnut tähän "viikko ohjelmaa" Kun miettii ensimmäistä kysymystä "Onko liian paljon ohjelmaa viikolle" Vastaus voisi olla: Että ei ole! Kun olen kumminkin aloittamassa koulun/oppisopimuksella koulun, niin on joka päivä koulua/töitä. Toisaalta kun miettii toiselta kannalta "viikko ohjelmaa" niin on liian paljon, koska tiistaina oli kumminkin vasta uloskirjaus osastolta. Eli olen kuntoutumassa, mutta onko se sitten kuntoutumista kun on kotona...? Voi olla, että on. Mutta toisaalta ei. Tämä kysymys nousi pinnalle Tepolilla (tehostettu psykoosin poliklinikalla. Juttelin yhden hoitajan kanssa ja sanoin, että on liian paljon viikkoa ohjelmaa. (2 x poveria viikossa 4 tuntia, 2 x tepoli viikossa, 1 x fyssärille +  1 x viikossa vakussa) Minun pitää saada huomenna suuni auki ja selvittää voisiko esim yksi kerta tepolin käynti pudottaa hartioiltani pois. Toisaalta on pakko tottua siihen, että...

Lähdin viime viikon keskiviikkona aamusta poveriaa ja sieltä sain lähteä suoraan kotiin. Keskiviikkona näin kaupungilla nopeasti siskooni. Siitä kävin tiputamassa kelaan postilaatikkoon liitteitä. Torstaina siivoilin aamusta, lähdin torstaina PHKS:ssään fyssärille. Miesystävä odotti minua sielä. Siitä lähdimme yhdessä miesystävän kotiin. Sit aika koitti kun piti lähteä kotia päin. Perjantaina oli palaveri. Mikä meni hyvin, vaikka tuli hiukan muutoksia. Tepolilta piti tulla käymään minun luona pari kertaa viikossa, mutta joudun mennä tepolille kaksi kertaa viikossa. Sunnuntaihin asti sain miettiä mitkä päivät olen sielä. Kun lauantaina äiti oli saannut siivottua, niin äiti otti Elmon vasta vuorosesti Elmon hoitoon, Ja sisko lähti moikkaamaan ystäviä Hämeenlinnaan. Minulla oli koko aamupäivä siihen, että olin kolmen koiran kanssa. kun menin poikaystävälle ja sieltä lähdimme linja-autolla minun kotiin päin. Miesystävä tuli yöksi lauantaista-sunnuntaihin. Sunnuntaina miesystävä lähti yh...

Olen iloinen, mutta myös "surullinen"! Mietin menneitä. Miksi en otannut nuorena apua, kun sitä tarjottiin ja olin ensimmäisiä kertoja osastolla!? Liian myöhäistä sitä nyt mietiä. Jos olisin otannut OIKEASTI apua nuorena, olisiko näytä aikuispsykiatrian osasto jaksoja tullut!? En tiedä onko suru tähän tilanteeseen oikea sana mitä yritän sanoa! Iloinen siitä ku olen OIKEASTI jaksannu kappailla elämää vastaa ja elän tässä vuosisadassa / tällä hetkellä. Ja se, että olen löytännyt elämän kumppanin. Joka rakastaa minua ja minä häntä! Huomenna lähen kotiin olen tiistaihin asti. Perjantaina 10 on palaveri ja ensi viikon tiistaina on luultavasti uloskirjaus (ainakin näin minulle vihjattiin) Minulla on "vaan" ollu pari päivän kotijaksoa, yhden yön loma ja viime viikon viikonloppuna olin koko vii...