~ihan sama mitä teen jengi ohi kävelee~

Päivät vierivät kovaa vauhtia eteenpäin. Hyvä että, muistaa mikä viikonpäivä on tai päivämäärä.
Välillä ollaan "sekaisin" päivä määristä ja päivästä, joten pitää kysyä mikä päivä ja mones. Kaikki johtuu siitä että, ei ole mitään tekemistä.
Vointini on hauras, välillä on hyviä päiviä ja välillä vähän huonompia päiviä! Pikku hiljaa ollaan menossa parempaa suuntaan. Vaikka tulee isoa takapakkeja. Niille en anna valtaa vaan päätän, että selviän kaikesta. Se tuntuu välillä turhautavalta, kun mikään ei onnistu vaikka tekee kovasti hommia eteenpäin. Välillä tulee ajatus että, tästä en selviä ja ihan sama mitä teen! Kumminkin olen viellä tässä. Sinnittelen kovasti että, nään paremman päivän ja voin oikeasti tasapainosesti.
Aamut on vaikeita, en tiedä johtuuko lääkityksestä vai mistä. En meinaa päästä sängystä ylös, se on tosi tuskallista yrittää nousta sängystä ylös. Välillä tuntuu, että vois vaan nukkua koko päivän. On sellainen olo, hällä väliä mitä tapahtuu. "Ihan sama mitä teen." "Teen kaiken aina väärin" Yritän kovasti tehdä töitä kaiken eteen, esim: pääsisin takas kouluun ja normaaliin arkeen. Tuo tuntuu tosi haasteelta. Tuntuu tosiaalta, että teen kaiken aina väärin kun yritän tehdä jotain. Pikku hiljaa eteenpäin ja sitkeästi. "ei luovuteta" "kaikki on viellä edessä" "minä selviän" Kaiken nuo joudun hokemaan joka päivä itselleni, jotta en luovuta. Tässä tilanteessa kaikki on siinä pisteessä että, tekisi mieli luovuttaa.
En tiedä mistä on tullut mieleen, että on pakko laihduttaa! Pakko pudottaa vielä vähän painoa! Posket pyöreät, reidet läskit, vatsa pömpöttää! Ruoka ei maistu koska, pelkään kaloreiten määrää.. Oon vähentännyt ruokaa ja kaikki meinaa tulla ylös! Tässä on kuva kun pienessä ajassa olen laihtunnut.

Oikean puolisen kuva on otettu 20.9.16  ja vasen kuva on otettu 31.7.16

Nyt on ollut pari päivää tosi hyviä, mutta on ollut ahdistusta ja "paniikki kohtauksia" tai jotain siihen suuntaan. Sitä ei tiedetä onko vai eikö! Sitä tutkitaan koko ajan, koska pulsit on välillä tosi korkealla.
Olen tuskissaan en tiedä mitä tehdä, koska sattuu joka paikkaa henkisesti ja fyysisesti.
Mulla on siis hyvä päivä, mutta sattuu oikeasti henkisesti ja fyysisesti joka paikkaan. Tosi sekavat ajatukset! Mietin koko ajan painoa painoa, haluan laihtua ja laihtua enemmän!
Asiasta kolmanteen mulla on ikävä mun rakkauspakkausta eli Elmoa, äiti ja anton hoitaa sitä kunnes oloni on parempi ja sykkeet on tasoitunnut.

Elmo noin 1v.

En pystynnyt syömään mitään kun sattuu joka paikkaan, jospa tämä olo helpottusi niin olisin onnellinen. Mutta millään ei tule loppua, alan kohta itkemään ja huutamaan! Oloni on kamala...
Tänään sain tietää iloisia uutisia, jos käyn perjantaihin mennässä "ulkoiluryhmässä" niin saan liikumisluvat perjantaina. Kaiken teen eteen jotta saisin liikumisluvat!
Tänään piristi päivää kun Anton (veli) tuli käymään kylässä. Sain lähteä Antonin kanssa ulkona, ja kantsus, joka piristi tosi paljon mua. Ulkona oli viileä mutta, myös lämmin. En oikein tiedä kumpaa siellä oli. Syksykin tulee kovaa vauhtia, enkä ole päässyt näkemään syksyn saapumista koska, joudun olemaan neljän seinän sisällä. Paitsi tänään näin syksyä. Joka oli ihana näky, harmi kun en tajunnut ottaa kuvia.

~jos ei uskalla koittaa, ei ikinä voi voittaa. Miksi kääntäisit selkää älä huomista pelkää~

Yritän hymyillä, joka kuvassa mutta se tuottaa tuskaa. Se sattuu sieluun kun hyimyilen "kameralle" ihmisille. Yritän näyttää, että kaikki on hyvin ei tässä ole mitään hätää. "kaikki on kunossa" Ei ole, miksi en voi olla kuten muut ihmiset. Normaali, mutta ei kukaan ole normaali. Haluan olla normaali en halua mitään diaknooseja, elämääni. Muutenkin tuntuu haastavalta elää. Uskon että, kaikki järjestyy parempaan suuntaan. Tai ainakin haluan uskoa!