~Ilman sua~
Tästä on pitkä aika ku postasin viimeksi. Mut vointi ei oo ollu sellainen että, jaksaisin postailla.
Mulle kuuluu tällä hetkellä kohtuulisen hyvää. Vointi on ollu aika ailahtelevaa.
7.2 oli mun synttärit jouduin olee täällä, Venla, äiti ja Jukka kävi viettämässä mun synttäreitä. Keittelin kahvit, sisko oli tehnyt mokkapaloja, ja toivat sipsii ja karkkia.
Sain lahjaksi kaksi neulepaitaa, kynsilakan, laukun ja sit kunpongin ripsien ja kulmien värjäys myös muotoilu oli samassa kunpongissa. Kuhan nyt pääsisin käyttämään sitä.
Yks postaus on edelleen kesken mut kyllä se jossain vaiheessa valmistuu.
Mulla ei oo tällä hetkellä mitään kulkulupia, eikä ulkoiluryhmää, eli oon tavallaa taas sisähoissa, toivo mukaan kaikki tää on päättymässä, kotiin nii iso halu! Mun pitää vaa luottaa siihen, että se päivä tulee viellä jonain päivänä. Tuntuu siltä et sinne on piitkä matka ja kivinen tie. Oon aika väsynnyt tällä hetkellä, enkä oikein tiiä mistä saisin voimaa taistelmaan tätä kaikkea kurjaa vastaan. Tuntuu siltä että mitä mä teen nii teen just väärin. Mulla aloitettiin tänää yks juttu, jota olin hirveen paljoon vastaa. Onneks mulla on nii ihana sisko ja tsemppasi mua siihen, loppuen loppuks suostuin siihen. Eikä se nyt niin kamalaa ollu mitä ajattelin.
~Haavat parantuu mut sä et takas tuu ja sitä syvemälle vajoon mitä enenmmän sua mietin sitä enenmmän mä hajoon, en voi tajuu~
Mulle kuuluu tällä hetkellä kohtuulisen hyvää. Vointi on ollu aika ailahtelevaa.
7.2 oli mun synttärit jouduin olee täällä, Venla, äiti ja Jukka kävi viettämässä mun synttäreitä. Keittelin kahvit, sisko oli tehnyt mokkapaloja, ja toivat sipsii ja karkkia.
Sain lahjaksi kaksi neulepaitaa, kynsilakan, laukun ja sit kunpongin ripsien ja kulmien värjäys myös muotoilu oli samassa kunpongissa. Kuhan nyt pääsisin käyttämään sitä.
Yks postaus on edelleen kesken mut kyllä se jossain vaiheessa valmistuu.
Mulla ei oo tällä hetkellä mitään kulkulupia, eikä ulkoiluryhmää, eli oon tavallaa taas sisähoissa, toivo mukaan kaikki tää on päättymässä, kotiin nii iso halu! Mun pitää vaa luottaa siihen, että se päivä tulee viellä jonain päivänä. Tuntuu siltä et sinne on piitkä matka ja kivinen tie. Oon aika väsynnyt tällä hetkellä, enkä oikein tiiä mistä saisin voimaa taistelmaan tätä kaikkea kurjaa vastaan. Tuntuu siltä että mitä mä teen nii teen just väärin. Mulla aloitettiin tänää yks juttu, jota olin hirveen paljoon vastaa. Onneks mulla on nii ihana sisko ja tsemppasi mua siihen, loppuen loppuks suostuin siihen. Eikä se nyt niin kamalaa ollu mitä ajattelin.
~Haavat parantuu mut sä et takas tuu ja sitä syvemälle vajoon mitä enenmmän sua mietin sitä enenmmän mä hajoon, en voi tajuu~
Mulla on vaa nii kova ikävä monta ihmistä jotka ei oo enää läsnä vaan jossain muualla kaipaan niitä tosi paljon,tekisin kaikken jotta näkisin heidät viellä ja viettää heidän kanssa aikaa, jota en oo pystynnyt tekemään. Kaikkella rakkaudella lähetän terveiset sinne taivaaseen jokaiselle läheisille.
Kommentit
Lähetä kommentti