kulunu vuoteni
Kerron nyt mun viimeisen vuoden verran mitä on tapahtunnut ja mitä muutoksia on tullu elämäni kohalla.
Elikäs kävin pitkään juttelemassa yhessä paikassa. Ja siinä tien varella tapahtui kaiken näköistä. No ensimmäistä kertaa joudun kaks vuotta sitten päivystykseen kesällä, mutta pääsin sieltä takas kotiin kun olin sillein että kaikki on ok, ku en tiennyt mikä mulla on. Kaikki se tuntu mulle tosi aidolta ja todentuntuselta. Sit tammikuussa jouduin taas päivystykseen sen jälkeen siiryinkin tänne missä oon ollu vuoden verran melkein, mut sillon olin vaa 2.5kk, pärjäsin kotona n.3vk, jätin lääkityksen tyhmänä pois ku ajattelin että en mä sitä tarvitse. Mutta se johdatti siihen että olin taas päivystyksessä, ja jouduin takas tänne missä tällä hetkellä oon. Mulla on ollu aika paljon mieliala vaihdoksia kuten mun postauksista huomaa, yhdessä vaiheessa olin tasapainoisena mutta se ei kantannut pitkään kun tuli takapakkia. Mä oon kaippaillu vuoden verran että se tasapaino löytyisi, mutta nyt se on tosiaan löytynnyt. Alussa olin kaikkea vastaan ja vitutti jokainen asia, ja tuntu et en kuullu tänne, mutta nyt näin jälkeen päin oon "tyytyväinen" että oon ollu täällä, Nyt mut on saatu kuntoon. Tähän vuoden varelle on mahtunnut sekin että mut olisi kotiutettu jo vuoden vaihteessa, mutta vointi romahti, joten se pidenti täällä olemista, mutta ehkä niin on parempi koska en olisi näin hyvässä kunnossa missä nyt olen. Voin kiittää täällä näitä henkilökuntaa joka on jaksannut tsemppaa mua jatkamaan matkaan huonoipina hetkinä. Sen voin sanoa että kesällä täällä oli hirveä olla, mutta silloi oli ihana porukkaa joten aika meni "siivillä" ja muutenkin kun ajatellee tätä vuotta niin aika on menny tosi nopeasti. Oon siis ollu JO vuoden täällä. Ei voi uskoa todeksi. Mutta nyt on tarkoitus ennen kesää päästä pois täältä. Ja kaiken tän vuoden varella olen opinnut pysähtymään hetkeksi paikoileen, jos voimat on käymässä vähiin ja osaan pyytää apua. Sit oon oppinnut hirmun tärkeän asian, joka on puhua ääneen olosta ja omista mielipideistä. Ja sanoa että tää ei tunnu oikein, tai että edetään liian nopeasti, pidetään pieni "hengähdys" tauko. Ja tämän aikana olen oppinnu että perhe on mulle tosi tärkeä enkä voi hylkää niitä koskaan, tai kaikki mun läheiset ystävät ja sukulaiset vaikka kaikkien kaa en oo nii paljon tekemisessä joka päivä. Myös olen täällä oppinnut tutustunnut mahtaviin tyypeihin. Mutta ne saa sit jäädä taka alalle ku pääsen pois täältä, jotenkin ainakin, ku alan keskittyy siihen että voin hyvin, enkä ota toisten ihmisten taakoja, kun se on ollu mulla tapana ottaa muiten murheet mun niskoille vaikka mulla on omat "ongelmat"
Elikäs kävin pitkään juttelemassa yhessä paikassa. Ja siinä tien varella tapahtui kaiken näköistä. No ensimmäistä kertaa joudun kaks vuotta sitten päivystykseen kesällä, mutta pääsin sieltä takas kotiin kun olin sillein että kaikki on ok, ku en tiennyt mikä mulla on. Kaikki se tuntu mulle tosi aidolta ja todentuntuselta. Sit tammikuussa jouduin taas päivystykseen sen jälkeen siiryinkin tänne missä oon ollu vuoden verran melkein, mut sillon olin vaa 2.5kk, pärjäsin kotona n.3vk, jätin lääkityksen tyhmänä pois ku ajattelin että en mä sitä tarvitse. Mutta se johdatti siihen että olin taas päivystyksessä, ja jouduin takas tänne missä tällä hetkellä oon. Mulla on ollu aika paljon mieliala vaihdoksia kuten mun postauksista huomaa, yhdessä vaiheessa olin tasapainoisena mutta se ei kantannut pitkään kun tuli takapakkia. Mä oon kaippaillu vuoden verran että se tasapaino löytyisi, mutta nyt se on tosiaan löytynnyt. Alussa olin kaikkea vastaan ja vitutti jokainen asia, ja tuntu et en kuullu tänne, mutta nyt näin jälkeen päin oon "tyytyväinen" että oon ollu täällä, Nyt mut on saatu kuntoon. Tähän vuoden varelle on mahtunnut sekin että mut olisi kotiutettu jo vuoden vaihteessa, mutta vointi romahti, joten se pidenti täällä olemista, mutta ehkä niin on parempi koska en olisi näin hyvässä kunnossa missä nyt olen. Voin kiittää täällä näitä henkilökuntaa joka on jaksannut tsemppaa mua jatkamaan matkaan huonoipina hetkinä. Sen voin sanoa että kesällä täällä oli hirveä olla, mutta silloi oli ihana porukkaa joten aika meni "siivillä" ja muutenkin kun ajatellee tätä vuotta niin aika on menny tosi nopeasti. Oon siis ollu JO vuoden täällä. Ei voi uskoa todeksi. Mutta nyt on tarkoitus ennen kesää päästä pois täältä. Ja kaiken tän vuoden varella olen opinnut pysähtymään hetkeksi paikoileen, jos voimat on käymässä vähiin ja osaan pyytää apua. Sit oon oppinnut hirmun tärkeän asian, joka on puhua ääneen olosta ja omista mielipideistä. Ja sanoa että tää ei tunnu oikein, tai että edetään liian nopeasti, pidetään pieni "hengähdys" tauko. Ja tämän aikana olen oppinnu että perhe on mulle tosi tärkeä enkä voi hylkää niitä koskaan, tai kaikki mun läheiset ystävät ja sukulaiset vaikka kaikkien kaa en oo nii paljon tekemisessä joka päivä. Myös olen täällä oppinnut tutustunnut mahtaviin tyypeihin. Mutta ne saa sit jäädä taka alalle ku pääsen pois täältä, jotenkin ainakin, ku alan keskittyy siihen että voin hyvin, enkä ota toisten ihmisten taakoja, kun se on ollu mulla tapana ottaa muiten murheet mun niskoille vaikka mulla on omat "ongelmat"
 |
| kaikille rohkaisen menkää puhumaan jos on jokin pielessä se auttaa ja helpottaa omaa oloa! |
Kommentit
Lähetä kommentti