Elämä kukostaa jokaisesta asiasta!
Tästä on n. 2 viikkoa kun viimeksi kirjoitin. Ja kirjoitin, että olen löytännyt onnen elämääni. Meinaan miesystävän. Meillä menee mielestäni tosi hyvin. Vaikka on vaikeuksia nähdä joskus. Niistä selvitty sopimalla. En tullut nyt "jauhamaan" miesystävästäni, vaikka hän merkitsee tosi paljon minulle ja vaikuttaa elämääni positiivisesti. <3
Elikäs pääsin viime viikonloppuna lauantaina päiväjaksolle. Se meni hyvin, ilman ongelmaa. Olin kotona, ja loput ajat olin äitillä. Tehtiin italianpataa. Ja käytin Elmon ulkona puolen tunnin lenkillä. Ja sitten tulikin melkeinpä, että piti suuntaa kohti toria. Ja tosi ihana asia on se kun pelkäsin, että joudun luopumaan elmosta. Onneksi asiat järjesty sillein, että saan pitää rakkaan Elmon.
Poveriaa on ollut kolme viikkoa. Tykkään tosi paljon, ryhmä henki on tosi hyvä. Kerrankin tuli jossain ryhmässä sellainen olo, että minut hyväksytään juuri sellaisena kuin olen. Ei tarvitse olla mitään sellaista mitä ei ole. Saan näyttää luonteeni sellaisena kuin olen. Ja sellaisena minut hyväksytään. Ja kun keskiviikkona oli ohjaajan kanssa kahden keskustelu aika. Sain tosi paljon posiitivistä palautetta. Kuten olen saannut täällä osastolla tosi ihania kommenteja ja palauteta. Se tekee tosi hyvän olon.
Tänään oli vakun aika 11.30 bussin takia myöhästyin 10 minuuttia, mutta onneksi myös sairaanhoitajani oli kai "myöhässä" Kun pääsin vakusta, niin näin torilla kun joku tanssi ryhmä esiytyi. Äiti soitti, että missä olen. Näin äitiä tosi nopeasti, kun autoin äitiä laittaa kolikoita tilille.
Jonkun ajan päästä lähdin torille päin, ja hyppäsin bussiin takaisin päksiin.
Mutta huomenna tulee olemaan kivaa, meinaan miesystäväni tulee käymää minun luona. Ja saan olla pitkästä aikaan yötä kotona. Mikä on ihana asia. Ei ole paljoon suunitelmia viikonlopuksi. Siivoan ja kai pesen pyykkiä (en ole varma) Riippuu tehäänkö me miesystävän kanssa yhdessä ruokaa. Sunnuntain ajattelin ottaa ihan rennosti ja olla Elmon kanssa & nauttia kahden keskeisestä ajasta. Odotan huomista tosi paljon, harmittaa vaa kun pääsee lähtemään kahdeltatoista. Onneksi on aikaa kumminkin kun saa olla yötä ja alkaa harjoitella rytmiä kotona, ilman herätystä ja muistaa syödä aamupala, ruokaa & iltapalaa. Kyllä myös ajattelin herkutella viikonloppuna. Jopa sen kunniasta kun kerrankin tunnen voivan tosi hyvin
Lääkäri kyllä sano, että voi tulla takapakkeja, mutta niitten en aio häiritä. Niistä noustaan ja voidaan taas hyvin. Haluisin, että elämä olisi pelkää ruusuilla tansimista. Ikävä kyllä se ei ole mahdollista. Huonoista hetkistä tullaan selviämään tukiverkoston avulla! Ja nyt aion ottaa apua vastaan mitä ikinä tapahtuukaan, mutta sairaalaa en tule enään koskaan! Alan nauttimaan elämästäni juuri sellaisena kuin se on. Sinne mahtuu hyviä hetkiä, mutta myös niitä huonoa hetkiä!
Tiedän että, kulta lukee jossain vaiheessa tämän tekstin. Sanon sinulle, että olet elämäni rakkain henkilö ja tulen rakastamaan sinua aina!
Elikäs pääsin viime viikonloppuna lauantaina päiväjaksolle. Se meni hyvin, ilman ongelmaa. Olin kotona, ja loput ajat olin äitillä. Tehtiin italianpataa. Ja käytin Elmon ulkona puolen tunnin lenkillä. Ja sitten tulikin melkeinpä, että piti suuntaa kohti toria. Ja tosi ihana asia on se kun pelkäsin, että joudun luopumaan elmosta. Onneksi asiat järjesty sillein, että saan pitää rakkaan Elmon.
Poveriaa on ollut kolme viikkoa. Tykkään tosi paljon, ryhmä henki on tosi hyvä. Kerrankin tuli jossain ryhmässä sellainen olo, että minut hyväksytään juuri sellaisena kuin olen. Ei tarvitse olla mitään sellaista mitä ei ole. Saan näyttää luonteeni sellaisena kuin olen. Ja sellaisena minut hyväksytään. Ja kun keskiviikkona oli ohjaajan kanssa kahden keskustelu aika. Sain tosi paljon posiitivistä palautetta. Kuten olen saannut täällä osastolla tosi ihania kommenteja ja palauteta. Se tekee tosi hyvän olon.
Tänään oli vakun aika 11.30 bussin takia myöhästyin 10 minuuttia, mutta onneksi myös sairaanhoitajani oli kai "myöhässä" Kun pääsin vakusta, niin näin torilla kun joku tanssi ryhmä esiytyi. Äiti soitti, että missä olen. Näin äitiä tosi nopeasti, kun autoin äitiä laittaa kolikoita tilille.
Jonkun ajan päästä lähdin torille päin, ja hyppäsin bussiin takaisin päksiin.
Mutta huomenna tulee olemaan kivaa, meinaan miesystäväni tulee käymää minun luona. Ja saan olla pitkästä aikaan yötä kotona. Mikä on ihana asia. Ei ole paljoon suunitelmia viikonlopuksi. Siivoan ja kai pesen pyykkiä (en ole varma) Riippuu tehäänkö me miesystävän kanssa yhdessä ruokaa. Sunnuntain ajattelin ottaa ihan rennosti ja olla Elmon kanssa & nauttia kahden keskeisestä ajasta. Odotan huomista tosi paljon, harmittaa vaa kun pääsee lähtemään kahdeltatoista. Onneksi on aikaa kumminkin kun saa olla yötä ja alkaa harjoitella rytmiä kotona, ilman herätystä ja muistaa syödä aamupala, ruokaa & iltapalaa. Kyllä myös ajattelin herkutella viikonloppuna. Jopa sen kunniasta kun kerrankin tunnen voivan tosi hyvin
Lääkäri kyllä sano, että voi tulla takapakkeja, mutta niitten en aio häiritä. Niistä noustaan ja voidaan taas hyvin. Haluisin, että elämä olisi pelkää ruusuilla tansimista. Ikävä kyllä se ei ole mahdollista. Huonoista hetkistä tullaan selviämään tukiverkoston avulla! Ja nyt aion ottaa apua vastaan mitä ikinä tapahtuukaan, mutta sairaalaa en tule enään koskaan! Alan nauttimaan elämästäni juuri sellaisena kuin se on. Sinne mahtuu hyviä hetkiä, mutta myös niitä huonoa hetkiä!
Tiedän että, kulta lukee jossain vaiheessa tämän tekstin. Sanon sinulle, että olet elämäni rakkain henkilö ja tulen rakastamaan sinua aina!
Ihanan pirteä postaus :)
VastaaPoistaKiitos :)
Poista