Et oo muita heikompi!
Ei, ei ei! Itse en jaksa kohta! Voimaa on tarpoa eteenpäin kyllä ja halua rakentamaan uusi elämä itselleni. Kuka sen "voi pilata" Okei, minulle on helppo tulla puhumaan asioista. Koska minuun luotetaan. Ymmärtääkö ihmiset, että en minä kaikkien ongelmia jaksa kantaa omilla hartioilla...? On omatkin ongelmat. Ystävällisesti olen kuunellut. Ja antannut neuvoa ja tukea. En vaan enään kovin kauan jaksa olla se tukipilari muille. Kuinka ihmiset satuttaa itseään tai tekee muuten hallaa.
Myös saan kuulla monilta ihmisiltä, että olen hoikka ja siro kroppainen. En voi sille mitään! Syön, mutta teen sen syömisen eteen töitä tosi paljon. Tulisi päivisin syötyä aamupala, lämpöisen ruuan ja joku pieni iltapala. Lempi ruokani tällä hetkellä on kanawokki.
Itselläni oli "ongelma osastolla" kun napostelin päivän mittaan kaikkea makeaa. Lihoin jonkun verran, mutta minun kohdalla se ei todellakaan ollut haitaksi. Laihduin kun pääsin kotiin. Ai miten?
Jätin kaiken sen päivän mitään napostelut pois. Syön herkkuja kylläkin, välillä jopa liikaa. Aika usein syön kun olen äitillä käymässä, tai jos joku kaveri/ miesystävä on käymässä, muuten en yksin syö niin paljoo herkkuja.
Olen tosiaan "aloittannut" lenkkeilyn koirani kanssa (osastolla en tehnyt sitä juuri ollenkaan) aina vaan menin kanttiiniin pulla kahville. Jonka siian oisin voinnut käydä lenkillä.
Olen myös aloittannut tekemään melkein päivisin vatsalihaksia & selkälihaksia. Ja venyttelen iltaisin, jos vaan muistan. En halua olla anorektikon näköinen, joskus olen ollut syömisen kanssa isoimissa ongelmissa kuin tällä hetkellä. Se on ollutta ja mennyttä. Vaikkakin on päiviä kun on vaikeeta syöminen ja tehdä sitä ruokaa. Sillon vaan otan niskasta kiini ja teen sen lämpöisen ruuan itselleni.
Yhdyn yhden kaverin blogi teksiin täysin, kaikki on omalla tavalla kauniita. Sen pääset lukemaan Täältä
jokainen on omalla tavallaan kauniita. Jotkut pyörempiä ja jotkut laihempia. Jotkut käyttää enemmän meikkiä jotta tuntee olonsa mukavasti ja joilekin käy esim. pelkästää ripsivärin käyttö. Osat ostaa merkki vaatteita jotta olisi "samanlaisia kuin muut ihmiset" Tai seuraavat muotia tosi ahkerasti. Itse en seuraa sillein muotia, enkä osta merkki vaatteita. En missään nimessä osta mitään 40€ t-paitaa, siksi että minä kuuluisin muitten joukkoon. Olen alkannut oppia kiertelemään kirpputoreja ja löytännyt "niin sanotusti merkki vaatteitta" Mutta ne ovat keitettyjä! Se ei todellakaan haittaa minua lainkaan. En vähäksy niitä jotka ostaa merkki vaatteitta. Ja jotenkin olen tällä hetkellä sitä mieltä, että nuo kirpputorit ovat tällä hetkellä kova sana myös nuorille. Voin toki olla väärässäkin.
Pointtini on se, että ihmiset ovat ihan erillaisia. Köyhyydestä rikkauteen, laihuudesta pyöreämpään. Kukaan ei ole täydellinen, en edes minäkään! En edes ole tämän blogin tuottamisen kanssa täydellinen. Siltikin teen tätä blogia ja yritän oppia kaikkea uutta. Myös kaikkilla löytyy niitä hyviäkin puolia. Alkakaa miettmään niitä asioissa missä olette hyviä jo arjen pienissä asioissa.
Voin sanoa sen verran minun arjestani missä olen hyvä, lähden ulos Elmon kanssa vaikkakin sataa vettä, teen ruokaa vaikkakin ei kiinosta tai jaksa tehdä ruokaa ja sitten olen MINUN mielestäni hyvä liikunnassa, toki ei siinä tarvitse olla mikään hyvä. En esim käy kuntosalilla, koska en osaa käyttää laitteita. En halua mennä "nolaamaan" itseäni sinne.Onko se nolaamista jos ei osaa käyttää kuntosalin laitteita? Ei ole. Aina voi pyytää apua/neuvoa. Kauhu on kasvannut yläasteelta kuin myös avavuosilta. Urheilla voi monella eri tavalla. Olen nuorenna harrastannut jalkapallo. Okei sillon tuntu, että muut ovat parempia kuin minä. Tällä hetkellä mietin sitä sillä kannalta, että minä olen niin hyvä kuin voin olla jalkapallossa. Ja tykkäsinkin harrastaa nuorena jalkapallo.
Tämä postaus meni vähän liian (syvälliseksi) jos niin vois sanoa. Ei ollut tarkoitus kirjoittaa näin tätä postausta, mutta nyt tuli kirjoitettua.
Pointtini on se, että vaikkakin minä olen laiha siitä ei tarvitse tulla sanomaan missään wapis/mesengeris olet laihtunnut. Tai kun olen viilellyt nuorena, niin minulle ei tarvitse aikuisen ihmisen tulla sanomaan, että olen nyt viilellyt. Koska se tuottaa minulle tosi tosi pahaa oloa!
Tiedän varsin hyvin, että sillon jollain ihmiselle on paha olo kun tulee puhumaan asiasta. Minä en osaa auttaa ihmisiä, en ole sairaanhoitaja tai terapeutti! Toki voin kuunella, mutta nyt sen eteen saan tehdä lopun. En jaksa enään kuunella, "sitä että minulle tullaan itkemään asioista" Voin olla ystävä/kaveri, mutta en mikään terapeutti. Toki voin kuunella tiettyy pisteeseen, NYT se on liian täynä.
P.s Kuvat ovat kuvitus kuvia! Yritin laittaa, yhden asian yhteen kappaleeseen. Tällä kertaa se ei onnistunnut niin hyvin. Toivon mukaan ymmärätte mitä haen tällä postauksella.
Kaikki toki saa ajatella tästä postauksesta kuin haluavat. Tosiaan yritäkään löytää itsestään jotakin positiivista vaikkapa missä elämän tilanteessa ootte tai vaikkapa justiinsa arjen pienistä asioista ja olkaa siitä asiasta tyytyväisiä!
Myös saan kuulla monilta ihmisiltä, että olen hoikka ja siro kroppainen. En voi sille mitään! Syön, mutta teen sen syömisen eteen töitä tosi paljon. Tulisi päivisin syötyä aamupala, lämpöisen ruuan ja joku pieni iltapala. Lempi ruokani tällä hetkellä on kanawokki.
Itselläni oli "ongelma osastolla" kun napostelin päivän mittaan kaikkea makeaa. Lihoin jonkun verran, mutta minun kohdalla se ei todellakaan ollut haitaksi. Laihduin kun pääsin kotiin. Ai miten?
Jätin kaiken sen päivän mitään napostelut pois. Syön herkkuja kylläkin, välillä jopa liikaa. Aika usein syön kun olen äitillä käymässä, tai jos joku kaveri/ miesystävä on käymässä, muuten en yksin syö niin paljoo herkkuja.
Olen tosiaan "aloittannut" lenkkeilyn koirani kanssa (osastolla en tehnyt sitä juuri ollenkaan) aina vaan menin kanttiiniin pulla kahville. Jonka siian oisin voinnut käydä lenkillä.
Olen myös aloittannut tekemään melkein päivisin vatsalihaksia & selkälihaksia. Ja venyttelen iltaisin, jos vaan muistan. En halua olla anorektikon näköinen, joskus olen ollut syömisen kanssa isoimissa ongelmissa kuin tällä hetkellä. Se on ollutta ja mennyttä. Vaikkakin on päiviä kun on vaikeeta syöminen ja tehdä sitä ruokaa. Sillon vaan otan niskasta kiini ja teen sen lämpöisen ruuan itselleni.
Yhdyn yhden kaverin blogi teksiin täysin, kaikki on omalla tavalla kauniita. Sen pääset lukemaan Täältä
 |
| Älkää antako nukkuvan koiran häiritä! |
jokainen on omalla tavallaan kauniita. Jotkut pyörempiä ja jotkut laihempia. Jotkut käyttää enemmän meikkiä jotta tuntee olonsa mukavasti ja joilekin käy esim. pelkästää ripsivärin käyttö. Osat ostaa merkki vaatteita jotta olisi "samanlaisia kuin muut ihmiset" Tai seuraavat muotia tosi ahkerasti. Itse en seuraa sillein muotia, enkä osta merkki vaatteita. En missään nimessä osta mitään 40€ t-paitaa, siksi että minä kuuluisin muitten joukkoon. Olen alkannut oppia kiertelemään kirpputoreja ja löytännyt "niin sanotusti merkki vaatteitta" Mutta ne ovat keitettyjä! Se ei todellakaan haittaa minua lainkaan. En vähäksy niitä jotka ostaa merkki vaatteitta. Ja jotenkin olen tällä hetkellä sitä mieltä, että nuo kirpputorit ovat tällä hetkellä kova sana myös nuorille. Voin toki olla väärässäkin.
Pointtini on se, että ihmiset ovat ihan erillaisia. Köyhyydestä rikkauteen, laihuudesta pyöreämpään. Kukaan ei ole täydellinen, en edes minäkään! En edes ole tämän blogin tuottamisen kanssa täydellinen. Siltikin teen tätä blogia ja yritän oppia kaikkea uutta. Myös kaikkilla löytyy niitä hyviäkin puolia. Alkakaa miettmään niitä asioissa missä olette hyviä jo arjen pienissä asioissa.
Voin sanoa sen verran minun arjestani missä olen hyvä, lähden ulos Elmon kanssa vaikkakin sataa vettä, teen ruokaa vaikkakin ei kiinosta tai jaksa tehdä ruokaa ja sitten olen MINUN mielestäni hyvä liikunnassa, toki ei siinä tarvitse olla mikään hyvä. En esim käy kuntosalilla, koska en osaa käyttää laitteita. En halua mennä "nolaamaan" itseäni sinne.Onko se nolaamista jos ei osaa käyttää kuntosalin laitteita? Ei ole. Aina voi pyytää apua/neuvoa. Kauhu on kasvannut yläasteelta kuin myös avavuosilta. Urheilla voi monella eri tavalla. Olen nuorenna harrastannut jalkapallo. Okei sillon tuntu, että muut ovat parempia kuin minä. Tällä hetkellä mietin sitä sillä kannalta, että minä olen niin hyvä kuin voin olla jalkapallossa. Ja tykkäsinkin harrastaa nuorena jalkapallo.
Tämä postaus meni vähän liian (syvälliseksi) jos niin vois sanoa. Ei ollut tarkoitus kirjoittaa näin tätä postausta, mutta nyt tuli kirjoitettua.
Pointtini on se, että vaikkakin minä olen laiha siitä ei tarvitse tulla sanomaan missään wapis/mesengeris olet laihtunnut. Tai kun olen viilellyt nuorena, niin minulle ei tarvitse aikuisen ihmisen tulla sanomaan, että olen nyt viilellyt. Koska se tuottaa minulle tosi tosi pahaa oloa!
Tiedän varsin hyvin, että sillon jollain ihmiselle on paha olo kun tulee puhumaan asiasta. Minä en osaa auttaa ihmisiä, en ole sairaanhoitaja tai terapeutti! Toki voin kuunella, mutta nyt sen eteen saan tehdä lopun. En jaksa enään kuunella, "sitä että minulle tullaan itkemään asioista" Voin olla ystävä/kaveri, mutta en mikään terapeutti. Toki voin kuunella tiettyy pisteeseen, NYT se on liian täynä.
P.s Kuvat ovat kuvitus kuvia! Yritin laittaa, yhden asian yhteen kappaleeseen. Tällä kertaa se ei onnistunnut niin hyvin. Toivon mukaan ymmärätte mitä haen tällä postauksella.
Kaikki toki saa ajatella tästä postauksesta kuin haluavat. Tosiaan yritäkään löytää itsestään jotakin positiivista vaikkapa missä elämän tilanteessa ootte tai vaikkapa justiinsa arjen pienistä asioista ja olkaa siitä asiasta tyytyväisiä!
Kommentit
Lähetä kommentti