Onnellinen

Kerrankin pääsin istahtaan koneen äärelle edes hetkeksi, koska kohta pitää lähtee käyttämään koira ulkona.
Perus viikko melkein takana. Eli maanantai ja keskiviikkona oli kurssi päivät, tiistaina kävin sairaanhoitajan luona. Huomenna on fyssioterepia ja sen jälkeen näämme Suvin kanssa pitkästä aikaan. Ei olla sovittu mitään, että mitä tehdään. Vähän suunitelemme tallinna reissua, jos se vaan onnistuu. Ja kovasti teen työtä, että onnistuu.

Kaikki sairaalalaskut tuppaatuvat koko ajan samaan kasaan ja kun raha ei kasva puussa niitä on hyvin vaikea maksaa kerralla pois. "Vaikkakin voisin elää ilman rahaa" No ei ihan sentään mene niin, mutta haluan vaan niin paljon pois nuo sairaalaskut, koska kumminkin tulee kotihoidonlaskut. MUTTA tässähän odottelen 2.6.17! Sillon on hoitoneuvottelu, mihin tulee kotihoito, lääkäri & minun sairaanhoitajani. Ja todennäköisesti silloin kotihoito jää pois. Olen innoissani, koska saan vihdoin ottaa vastuun omasta lääkehoidosto. Näin alkuun viikon lääkkeet on tietenkin minulla, mutta muut lääkkeet on siellä missä käyn juttelemassa.
Nyt on vihdoin aika näyttää, että pystyn ottaa vastuun itsestäni & lääkehoidosta. Olen toki nytkin pystynnyt näyttää, sillähän saan luultavasti kotihoidon pois aamukuvioista & illan kuvioista. Ja olen jo suunitellut, että mihin aikaan otan lääkkeet. Jos on menoa niin otan lääkkeet n. 20 ja jos ei oo mitään menoja niin voin ottaa viimeistään n. 21!

Olen tällä hetkellä vaan tositosi onnellinen. <-- tosta lauseesta tuli mieleen, tiistain käynti kun minusta tuntui siltä, että minun vointiini ei uskota. Kun kerron, että voin hyvin. En vaan osaa sanoa mikä tekee päivästä hyvän. Kai vaan pitää sanoa esim: Heräsin, sain syötyä aamupalan, ja käytettyä koiran ulkona. Ja tietenkin se tekee päivästä hyvän, kun saan olla miesystävän kanssa. Hän jaksaa kuunella kun menee hermot tiettyihin asioihin ja pystyn alkaa luottamaan häneen. Miesystävä on osa arkeani, aika paljonkin joka on ihana asia. Ensi kuun 7pv. meillä tulee kuusi kuukautta täyteen yhteistä elämää. En voisi uskoa, että aika menee näin nopeasti eteenpäin. Tuntuu siltä, että vastahan me tutustuttiin.

Kuuntelen yhtä kappaletta tosi paljon, minkä miesystävä soitti kun olimme toista vai ensimmäistä kertaa yhdessä ulkona. Sillon oli talvi ja pakkasta! Mutta sitä päivää minun on vaikea unohtaa, se päivä tulee pysymään aina mielessä kuten pari muutakin hassun hauskaa päivää. Niitä ensimmäisiä päiviä.
Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille jollain alkaa!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

~Ne sanoo mä oon keijukainen~

päivän kuulumiset

Kuvailua ulkona!