Kuulumisia kuukauden ajalta
Siitä on yli kuukaus kun viimeksi kirjoitin. Aiheet on hiukan ollut hukassa ja ei yksin kertaisesti ole ollut aikaan istua koneen äreen ja alkaa työstämään jotain postausta. Olen jopa mietinnyt, että poistaisin blogin. Miesystävä sanoi jotain tähän tyyliin "Älä poista, sitä voi olla hauska lukea parin vuoden päästä" Tottahan tuo on. Muistan suunilleen blogin aiheet ulkoa. "Jee olen onnellinen, pääsen aloittamaan kouluun ja parin päivän/viikon päästä olen ollut sitten, jälleen kerran osastolla.
Nyt tosiaan kun miettii, että olen ollut melkein seitsemän kuukauta ilman osastoa. Mikä on hemmetin ylpeä asia. Viime syksyllä pystyin käymää vain kolme viikkoa koulua, nyt olen pystynnyt käymää koulua yli kuukauden jopa voisi sanoa, että jo kaksi kuukautta jaksannut käydä koulua. Mikä on kanssa hemmetin hieno asia. Nämä asiat ei ole itsestään selvyyksiä juuri minulle. Siksi olen niistä asioista ylpeä. Neljäs asia mistä olen erittäin ylpeä on se, että sain pitää koiran ja pystyn hoitamaan sitä.
Koulusta sen verran: Pelkäsin, että voimat ei riitä käymää. Toisin kävin kumminkin. Toki on päiviä, että tympii herätä aamulla aikaisin ja lähteä kouluun kun voisi vaan jatkaa nukkumista. Koulu tuottaa ilo kuin myös tressiä. Tämän hetkellinen tressin aihe on työssä oppimista + siihen kuuluvat kuusi näyttö päivää. Ja kaiken tuon lisäksi on kirjallisia tehtäviä. Ja kaikki tämä on aivan uutta minulle.
Voin paljon paljon paremmin mitä oikeasti 2010 vuodesta 14.3.2017 saakka. Aikana olen voinnut erittäin huonosti. On ollut ylämäkiä, mutta pian on tullut alamäki. Ja vaikein on ollut näissä vuosissa se, että on joutunnut myötämään itselleen ja hyväksymään en ole täysin terve. (Nyt olen) Sen ansioista kun pystyn hyväksymään asiat niin kuin ne on. Päivittäisin otan lääkkeet, ei mitään ongelmaa. Välillä ajan mittaa tulee, että enhän minä näitä tarvitse. Silti otan lääkkeet, koska ajauduin nopeasti huonoon kuntoon. Siitä seuraa osastolle melkeinpä suorinta teitä.
Jotta, teille ei nyt kuvaudu se näkökulma voin hyvin. Voin, mutta on olemassa huonoja päiviä. Kumminkin hyviä päiviä on enemmän kuin huonoja. En oikein osaa kuvata minkälaisia ne nykyiset huonot päivät voivat sisältää. Yhden ainakin tunnistan mieliala heittelee laidasta laitaan. Erittäin nopeasti hyvä, että pääsee mieliala heittelyihin mukaan tai ehtiä reagoida asiaan.
On alkannut tulemaan pelkotiloja. Ensiksi niitä oli päivisin, sillon lähdin Elmon kanssa juoksu lenkille. Nykyisin voin öisin herätä hirvittävään paniikkiin. Sillon kutsun Elmon minun viereeni nukkumaan. Olen onneksi saannut suuni auki ja kerrottua asiat sairaanhoitajalle. Se, että sain suuni auki hänelle. Helpotti minun oloani tosi paljon. Vaikkakin aluksi pelkäsin, että miten tähän asiaan reagoidaan. Huomasin mitään pahaa ei tapahdu, kun kerron asioita. Joka lisää luottamuksellista suhdetta sairaanhoitajaan kohti.
~Joka keinussa jumalten keinuu
välillä taivaan ja helvetin heiluu
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
kun keinuu
joka selässä ristinsä kantaa
kohtalon haltuun itsensä antaa
hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu~ <--- Nämä sanat kuvaa aika lailla sitä mielialavaihtelua
Nyt tosiaan kun miettii, että olen ollut melkein seitsemän kuukauta ilman osastoa. Mikä on hemmetin ylpeä asia. Viime syksyllä pystyin käymää vain kolme viikkoa koulua, nyt olen pystynnyt käymää koulua yli kuukauden jopa voisi sanoa, että jo kaksi kuukautta jaksannut käydä koulua. Mikä on kanssa hemmetin hieno asia. Nämä asiat ei ole itsestään selvyyksiä juuri minulle. Siksi olen niistä asioista ylpeä. Neljäs asia mistä olen erittäin ylpeä on se, että sain pitää koiran ja pystyn hoitamaan sitä.
Koulusta sen verran: Pelkäsin, että voimat ei riitä käymää. Toisin kävin kumminkin. Toki on päiviä, että tympii herätä aamulla aikaisin ja lähteä kouluun kun voisi vaan jatkaa nukkumista. Koulu tuottaa ilo kuin myös tressiä. Tämän hetkellinen tressin aihe on työssä oppimista + siihen kuuluvat kuusi näyttö päivää. Ja kaiken tuon lisäksi on kirjallisia tehtäviä. Ja kaikki tämä on aivan uutta minulle.
Voin paljon paljon paremmin mitä oikeasti 2010 vuodesta 14.3.2017 saakka. Aikana olen voinnut erittäin huonosti. On ollut ylämäkiä, mutta pian on tullut alamäki. Ja vaikein on ollut näissä vuosissa se, että on joutunnut myötämään itselleen ja hyväksymään en ole täysin terve. (Nyt olen) Sen ansioista kun pystyn hyväksymään asiat niin kuin ne on. Päivittäisin otan lääkkeet, ei mitään ongelmaa. Välillä ajan mittaa tulee, että enhän minä näitä tarvitse. Silti otan lääkkeet, koska ajauduin nopeasti huonoon kuntoon. Siitä seuraa osastolle melkeinpä suorinta teitä.
Jotta, teille ei nyt kuvaudu se näkökulma voin hyvin. Voin, mutta on olemassa huonoja päiviä. Kumminkin hyviä päiviä on enemmän kuin huonoja. En oikein osaa kuvata minkälaisia ne nykyiset huonot päivät voivat sisältää. Yhden ainakin tunnistan mieliala heittelee laidasta laitaan. Erittäin nopeasti hyvä, että pääsee mieliala heittelyihin mukaan tai ehtiä reagoida asiaan.
On alkannut tulemaan pelkotiloja. Ensiksi niitä oli päivisin, sillon lähdin Elmon kanssa juoksu lenkille. Nykyisin voin öisin herätä hirvittävään paniikkiin. Sillon kutsun Elmon minun viereeni nukkumaan. Olen onneksi saannut suuni auki ja kerrottua asiat sairaanhoitajalle. Se, että sain suuni auki hänelle. Helpotti minun oloani tosi paljon. Vaikkakin aluksi pelkäsin, että miten tähän asiaan reagoidaan. Huomasin mitään pahaa ei tapahdu, kun kerron asioita. Joka lisää luottamuksellista suhdetta sairaanhoitajaan kohti.
~Joka keinussa jumalten keinuu
välillä taivaan ja helvetin heiluu
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
kun keinuu
joka selässä ristinsä kantaa
kohtalon haltuun itsensä antaa
hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu~ <--- Nämä sanat kuvaa aika lailla sitä mielialavaihtelua
Kommentit
Lähetä kommentti