Yllätynnyt, mutta samalla miettiliäs!
Nyt on vierähtännyt pitkä aika täällä blogin puolella. Noin seitsemän kuukautta kun viimeksi kirjoitannut. Mitä tässä ajassa on tapahtunnut. Aika paljon asioita on tapahtunut. Suurin ilo aihe on se, että valmistuin 26.5.2018 koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivän ohjajaan ammattitutkintoon ja samalla yllätynnyt.
Ensiksi muutin helmikuun aikana, sillä edellisessä asunossa vuokra nousi sen verran kalliiksi. Nyt nykyinen paikka missä asustelen on paljon kivempi paikka, sillä on paremmat lenkkeily mahdollisuudet Elmon kanssa. Vaikka täältä nyt on pidempi matka keskustaan. Se ei haittaa. Tässä kodissa on plussaa se, että on oma sauna. Eikä vuokra ole kallis, verrattuna edelliseen asuntoon. Olihan se inhottavaa muuttaa. Toivon mukaan ei tarvisi muuttaa vähään aikaan.
Tosiaan koulu päättyi 26.5.18 jotenkin on vaikea uskoa, että valmistuin koulusta. Sillä edelliset koulutukset ovat jääneet kesken, sillä vointini ei kantannut. Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin myös asiasta, että ei tämä vuosi ole ollut helppoa. Mutta helpompaa kuin aikaisemmat vuodet mitä olen yritännyt opiskella. On ollut niitä päiviä kun on tehnyt mieli luovuttaa koulun suhteen, olen mennyt harmaan kiven läpi. Väsymystä on ollut vuoden aikana vaihtelevaa. Kun kevät alkoi lähestyi. Alkoi entistä enemmän väsyttää, koulu päivivisin ahdisti. Sinnitellin ne päivät. Ajattelen, että tämä polku näillä opiskelu vuosilla on ollut oma tarkoitus tähän kaikkeen. Eli siihen, että valmistun vuoden kestävästä aikuiskoulutuksesta. Kaikki koulutuksessa oli aika lailla uutta, sillä ei esimerkiksi minun kohdalla ei ole muun muassa tarvinut kirjoittaa esseitä. Vuoden aikana opiskeluni taito kehityi koko ajan enemmän ja enemmän. Pystyin kirjoittaa pidempiä ja pidempiä oppimispäiväkirjan tiivistelmiä. Kun koulu alkoi olemaan loppu puolella olin ihmeissäni, mitä juuri olen tehnyt. En olisi millään uskonnut tähän, että valmistun. Tämä on vaan niin mahtavaa.
Mitä nytten sitten kun koulu on käyty. Aina halunnut, että opiskelen ja valmistun. En vaan tiedä mitä sen jälkeen. Loppu vuodesta eli keväällä aloin miettiä töitä. Mietin ja mietin, lopulta totesin itselleni en ole valmis koko päivisiin työhön. Enkä tavallaan tiedä mitä nyt oikein haluan. Sen tiedän, että kesän olen ja levähdän. Hoitopiirini kanssa mietittiin mikä se minun juttuni on nyt syksyllä sitten. He kyselivät kaikkea mitä haluan tehdä. En minä tiedä. Myös he kysyivät onko tämä se ammatti mitä haluan tehdä, loppuen lopuksi en sitäkään tiedä. Sillä ensimmäisen työssä oppimisen olin päiväkodissa esikouluryhmässä, seuraavan olin kylläkin koulun puolella ja iltapäiväkerhossa. Viimeisen jakson olin kerhossa. Sen vaan tiedän, että työ elämään pitää mennä varovasti, jotta vointini nyt ei rohmahtaisi. Hoitopiirin kanssa mietittiin, että jos menisin työhönvalmennukseen ja sitä kautta työkokeiluihin. Joka minunkin korvaan kuulostaa hyvältä, sillä saan lisä tuntumaan mitä minun ammattini oikein on ja tarjoaa.
Ensiksi muutin helmikuun aikana, sillä edellisessä asunossa vuokra nousi sen verran kalliiksi. Nyt nykyinen paikka missä asustelen on paljon kivempi paikka, sillä on paremmat lenkkeily mahdollisuudet Elmon kanssa. Vaikka täältä nyt on pidempi matka keskustaan. Se ei haittaa. Tässä kodissa on plussaa se, että on oma sauna. Eikä vuokra ole kallis, verrattuna edelliseen asuntoon. Olihan se inhottavaa muuttaa. Toivon mukaan ei tarvisi muuttaa vähään aikaan.
Tosiaan koulu päättyi 26.5.18 jotenkin on vaikea uskoa, että valmistuin koulusta. Sillä edelliset koulutukset ovat jääneet kesken, sillä vointini ei kantannut. Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin myös asiasta, että ei tämä vuosi ole ollut helppoa. Mutta helpompaa kuin aikaisemmat vuodet mitä olen yritännyt opiskella. On ollut niitä päiviä kun on tehnyt mieli luovuttaa koulun suhteen, olen mennyt harmaan kiven läpi. Väsymystä on ollut vuoden aikana vaihtelevaa. Kun kevät alkoi lähestyi. Alkoi entistä enemmän väsyttää, koulu päivivisin ahdisti. Sinnitellin ne päivät. Ajattelen, että tämä polku näillä opiskelu vuosilla on ollut oma tarkoitus tähän kaikkeen. Eli siihen, että valmistun vuoden kestävästä aikuiskoulutuksesta. Kaikki koulutuksessa oli aika lailla uutta, sillä ei esimerkiksi minun kohdalla ei ole muun muassa tarvinut kirjoittaa esseitä. Vuoden aikana opiskeluni taito kehityi koko ajan enemmän ja enemmän. Pystyin kirjoittaa pidempiä ja pidempiä oppimispäiväkirjan tiivistelmiä. Kun koulu alkoi olemaan loppu puolella olin ihmeissäni, mitä juuri olen tehnyt. En olisi millään uskonnut tähän, että valmistun. Tämä on vaan niin mahtavaa.
Mitä nytten sitten kun koulu on käyty. Aina halunnut, että opiskelen ja valmistun. En vaan tiedä mitä sen jälkeen. Loppu vuodesta eli keväällä aloin miettiä töitä. Mietin ja mietin, lopulta totesin itselleni en ole valmis koko päivisiin työhön. Enkä tavallaan tiedä mitä nyt oikein haluan. Sen tiedän, että kesän olen ja levähdän. Hoitopiirini kanssa mietittiin mikä se minun juttuni on nyt syksyllä sitten. He kyselivät kaikkea mitä haluan tehdä. En minä tiedä. Myös he kysyivät onko tämä se ammatti mitä haluan tehdä, loppuen lopuksi en sitäkään tiedä. Sillä ensimmäisen työssä oppimisen olin päiväkodissa esikouluryhmässä, seuraavan olin kylläkin koulun puolella ja iltapäiväkerhossa. Viimeisen jakson olin kerhossa. Sen vaan tiedän, että työ elämään pitää mennä varovasti, jotta vointini nyt ei rohmahtaisi. Hoitopiirin kanssa mietittiin, että jos menisin työhönvalmennukseen ja sitä kautta työkokeiluihin. Joka minunkin korvaan kuulostaa hyvältä, sillä saan lisä tuntumaan mitä minun ammattini oikein on ja tarjoaa.
Kommentit
Lähetä kommentti