Kuulumiset ja tunteitten pohtimista
Tähän hetkeen kun en ole kirjoitannut pitkään aikaan, on tapahtunnut paljon erillaisia asioita. Kaikkea en muista ja kaikki eivät ole sellaisia "suuria asioista mistä kannattaa kirjoittaa" Sillä yritän pitää kirjoittaman tekstin selkeänä. Jos teksti on rönsöilevä, olen siitä pahoilani.
Aloitin kiipulan järjestämässä työhönvalmennuskurssilla joka alkoi lokakuussa. Aloitin marraskuussa työkokeilun, joka kesti kaksi kuukautta. Kävin työkokeilun iltapäiväkerhossa. Työpäiväni olivat 4 tuntia viitenä päivänä. Kurssi olisi saannut jatkoa, mutta minun kohdallani ei jatkettu. Sillä olisi pitännyt vaihtaa joko alaa tai lisätä tunteja. Alan vaihto ei oikein innostannut ja tuntien lisääminen ei olisi vaan onnistunnut. Sillä olin jo neljästä tunnista erittäin väsynnyt ja viikonloput meni levähtäen. En työkokeilu aikana edes jaksannut nähdä paljoon kavereita. Kun minulla loppui joulukuussa työkokeilu, olen levännyt ja yritännyt kerätä voimia. Sillä menin työkokeilusta aivan väsyneeksi.
Joulu tuli ja meni. Jouluvietettiin minun entisessä vuokra-asunnossa. Sillä sielä minulla oli oma sauna. Oltiin minun kotona perheeni kanssa viettämässä joulua. Emme tehneet mitään erikoista.
Uusi vuosi meni kahden koiran kanssa, jotka pelkäsivät raketteja. Tamminkuun ensimmäinen päivä muutin uuteen vuokra-asuntoon. Joka on halvempi kuin edellinen ja isompi kuin edellinen.
Mitä tällä hetkellä teen:
Olen ollut ihan kotosolla ja käynyt äitillä päivisin tai siskolla.
Ja minulle haetaan eläkettä, sillä minun psyykkinen vointi ei kanna vielä minua työelämässä. Kumminkin ajattelin kehitellä minun päiviini jonkun harrastuksen tai johonkin päivää jotain tekemistä, jotta en jumahda vain kotiin neljän seinän sisälle.
Tämä tuntuu oudolta, että jään eläkkeelle ja kaverit/ystävät käyvät töissä. Se luo jonkun tunteen minussa, mutta en osaa kuvata mikä tunne on kyseessä. Tunteelle/ololle ei löydä sanoja, joka voisi kuvaa minun tunnetta/oloa. Sen tunteen osaan sanoa, kun en jaksa käydä töissä luo minulle ahdistusta ja mieli pahaa. "Voisko olla tunteelle/ololle olla sittenkin sanat mitä se herättää minussa?" Eli ahdistusta ja mielipahaa. Olen yritännyt itsekseni hyväksyä sen, että en ole samanlainen kuin muut ihmiset. Minun on vaan pakko ajatella omia voimia ja omia rajoja mihin pystyn ja mihin en. Samalla olen pitkään mietinnyt äitin reagointia tähän, että jään eläkkeelle. Ei äiti ole sanonnut mitään, mietin vaan itsekseni sitä, että onko hän surullinen tai petynyt kun en mene työelmää vielä.
Aloitin kiipulan järjestämässä työhönvalmennuskurssilla joka alkoi lokakuussa. Aloitin marraskuussa työkokeilun, joka kesti kaksi kuukautta. Kävin työkokeilun iltapäiväkerhossa. Työpäiväni olivat 4 tuntia viitenä päivänä. Kurssi olisi saannut jatkoa, mutta minun kohdallani ei jatkettu. Sillä olisi pitännyt vaihtaa joko alaa tai lisätä tunteja. Alan vaihto ei oikein innostannut ja tuntien lisääminen ei olisi vaan onnistunnut. Sillä olin jo neljästä tunnista erittäin väsynnyt ja viikonloput meni levähtäen. En työkokeilu aikana edes jaksannut nähdä paljoon kavereita. Kun minulla loppui joulukuussa työkokeilu, olen levännyt ja yritännyt kerätä voimia. Sillä menin työkokeilusta aivan väsyneeksi.
Joulu tuli ja meni. Jouluvietettiin minun entisessä vuokra-asunnossa. Sillä sielä minulla oli oma sauna. Oltiin minun kotona perheeni kanssa viettämässä joulua. Emme tehneet mitään erikoista.
Uusi vuosi meni kahden koiran kanssa, jotka pelkäsivät raketteja. Tamminkuun ensimmäinen päivä muutin uuteen vuokra-asuntoon. Joka on halvempi kuin edellinen ja isompi kuin edellinen.
Mitä tällä hetkellä teen:
Olen ollut ihan kotosolla ja käynyt äitillä päivisin tai siskolla.
Ja minulle haetaan eläkettä, sillä minun psyykkinen vointi ei kanna vielä minua työelämässä. Kumminkin ajattelin kehitellä minun päiviini jonkun harrastuksen tai johonkin päivää jotain tekemistä, jotta en jumahda vain kotiin neljän seinän sisälle.
Tämä tuntuu oudolta, että jään eläkkeelle ja kaverit/ystävät käyvät töissä. Se luo jonkun tunteen minussa, mutta en osaa kuvata mikä tunne on kyseessä. Tunteelle/ololle ei löydä sanoja, joka voisi kuvaa minun tunnetta/oloa. Sen tunteen osaan sanoa, kun en jaksa käydä töissä luo minulle ahdistusta ja mieli pahaa. "Voisko olla tunteelle/ololle olla sittenkin sanat mitä se herättää minussa?" Eli ahdistusta ja mielipahaa. Olen yritännyt itsekseni hyväksyä sen, että en ole samanlainen kuin muut ihmiset. Minun on vaan pakko ajatella omia voimia ja omia rajoja mihin pystyn ja mihin en. Samalla olen pitkään mietinnyt äitin reagointia tähän, että jään eläkkeelle. Ei äiti ole sanonnut mitään, mietin vaan itsekseni sitä, että onko hän surullinen tai petynyt kun en mene työelmää vielä.
Kommentit
Lähetä kommentti