"Pelätä ei saa, jos tahtoo Onnen saavuttaa"

Miettii nyt kuinka monta vuotta mun vointi on ollu vaihtelevaa, niin nyt on tosi kiva kun vointi on tasainen. Vaikka tällä hetkellä on pieni ahdistusta ilmassa, mutta mä selviin! Mä oon ollu sitkeä ja nyt paljon sitkeämpi! Mun hoito on loppu suoralla, siitä on tosi tyytyväinen. Mä en kunnolla muista viimeistä vuotta, kaikki on usvan peitossa. Haluisin muistaa omalla tavalla mitä on tapahtunnut missäkin vaiheessa mut toisaalta näin on hyvä että en muista, koska mä oon ollu niin kipeä. En ole koskaan pitännyt itteeni kipeenä. Kai se on vaa pakko myötää että oon ollu kipeä! Mut en ole viellä täysin tyytyäinen, koska oon täällä... Sitten kun pääsen kotiin nii on hyvä aloittaa alusta aikuisuuden, ja nauttia siitä mitä on. Asustella siskon kanssa, ja kahen koiran kaa! Mä en tajua, miksi nyt vasta oon onnellinen tai pienenä olin aika onnellinen, mutta nuorena en nähnyt mitään positiivistä mun elämässä ja enkä uskonnut että tulen nauttimaan elämästä..? Mitä tässä on oikein tapahtunnut että voin hyvin ja uskallan kattoo tulevaisuuteen...? Oon hiukan hämillään.

Oon joutunnut kokea kovia juttuja koko elämän, mut mä ihemmettelen miten mä oon viellä tässä ja kaikki on NYT hvyin, mä en vaan käsitä sitä mistä kaikesta oon selvinnyt. Tämä kaikki kertoo siitä että oon ollu tosi sitkeä asioitten kanssa, ja jaksannut kamppailla asioitten kaa, ja niin on kannatannut tehä koska mä oon tässä pisteessä. Kiitos kuuluu niille jotka on jaksannut olla mun rinnalla kulkemassa ja tsempata mua eteen päin.
Tänää en oo tehnyt mitään erikoista, käynnyt pari kertaa kanttiinis tutun kanssa. La-su kotiin yöks sitten ti-ke muutto mutta, en saa olla yötä sillon kotona.. Tulee liian nopeasti yöjaksoja, vaikka pärjäisisin jo kotona vallan mainiosti. Mut luottoa ei ole tiettyyn asiaan, lääkäri sano et en saa sitä vaikka vakuttaisin kuinka paljon. Pääasia et nyt pääsen yöks kotiin ja ostaa siskolle ne joulu lahjat.