Nyt oon jäännyt pari viikkoa välii et en oo kirjoitannut, koska netti ei toiminnut. Mut nyt tääs toimii nii pääsen kirjoittaa. Nyt oon päässy käymää kotona, mut ne hetket on mennyt pakkailuksi, saattiin siskon kanssa asunto, ja tarkoituksena olis muuttaa sinne 15.12 Tänään olin palaveri missä mietitään mun tulevaisuutta, jännitti liian paljon, koska en minä osannu kertoa mitä minä tarvitsen et pärjään kotona, minun mielesta mulla on riittävä tuki verkosto siinä et mul on perhe ja sisko jonka kanssa pääsen asumaan samaan kotiin. Mun voinissa ei oo tapahtunnu mitään muutosta ollaan aaltojen päällä. Oon siis käynnyt kolme kertaa kotona kaks viikkoa sit ja viime viikon lauantaina ja sunnuntaina. Ja ne on menny liian nopeasti ja loistavasti ei mitään valittamista. Nyt ku pääsis viellä yöjaksoille nii olis ihanaa. Ja toivon kovasti et pääsen jouluna kotiin, jos en pääse ihan varmasti masennun, mutta mulle on sanottu et ei siin mitään estettä olis, mut jos yks henkilö keksii siihen jonkun syyn. Mä en oo edellenkään oo ostannut kennelkään joululahjoja vaik oon hössöttännyt siit tosi paljon mut ku en oo päässy ostaa, yks syy siin et sisko on roikkunnut perässä jos oon menny kaupungille. Jospa saisin käyä viikolla täältä kaupungille ostaa joululahjoja. Voi että ku mun Elmo meni ihan sekaisin ku näki mut pitkästä aikaa ja sai viettää mun kanssa. Ja siit sain lisää voimaa et haluun täältä pois mahdollisemman nopeasti! ja tietenkin se että, ku muutetaan siskon kanssa kimppäkämppää, Mut jostain oon ihan ymmällään et miten kaikki käänty nii nopeasti parempaa suuntaan. Mut hyvä nii koska, se oli ihan kamalaa ku meni nii huonosti. Oon käynny kanttiinis kahvilla ja ulkoilemassa. Vuoden vaihteessa olisi tarkoitus et olisin kotona jo pysyvästi, mut ku ei oo viellä tullu niittä yö jaksoja nii epäilen et menee yli vuoden vaihteeseen. Mulla ittelläni on vaa nii epävarma olo näitten asioiten kaa et en oikein tiiä mihin pitäis uskoo ja mihin ei. Ja pelästyin eilen yhen keskustelun jälkee et en pääsis kotiin ku mieli meni matalaksi... Mut jälleen kerran huomasin et turhaan panikoin asioitten kaa, kaikki järjestyy sillein et pääsen viellä kotiin nauttimaan siskon ja koirien seurasta. Nyt viikonloppuna olis tarkoitus mennä kanssa taas päiväjaksoille lauantaina ja sunnuntaina. Näkee vähän kavereita ja pakkailee viimeisii muuttolaattikoita. Ja olla kolmen karva kasan kanssa eli koirien. Pelottaa mitä tuleva tuo ku pääsen pois täältä mut uskon et kaikki menee hyvin, koska mulla on sen verran iso tukiverkosto nykyisin. Vaikka pienemmällä olisin pärjännyt.
 |
| ~Anna minun nähdä sun kasvosi, nähdä kuinka valosi loistaaAnna minun kuulla sun äänesi, kuulla kuinka ilosi soiAnna sateen huuhtoa surusi, anna tuulen helmoja nostaaTänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa~ |
Kommentit
Lähetä kommentti