~Sä annoit periksi kesken tarinan ja kaiken halusit helpoksi muuttuvan~

Eilen kävin  osastolla ja samalla verikokeissa. Inhottavaa käydä osastolla, koska vanhat ja ikävät muistot palaa mieleen. Haluisin paeta kaiken menneisyyden ja mitä oon kokennut! Minulla oli eilen ja Tiistaina vähän vaikeampi ilta meinaan ahdisti. Tuntu, että tein kaiken väärin ja mikään ei ollut oikein. Tuntuu että, vajoan taas pohjalle. En pystynnyt eilen puhumaan osastolla olosta pelkään, että se aiheuttaa takapakkia! Tiedostan kyllä, että elämä ei oo aina ruusuilla tanssimista. Tämä olo voisi jo helpottuu oon joutunnut jo ihan tarpeeksi kärsimään, vuoden verran!
Mutta onneksi perjantaina on jotain ihanaa tiedossa, eli lähen käymää Tallinnassa, sioituspaikan omaohjaajan kanssa kahdestaan. Saa jotain muuta ajateltavaa kui kärsiä tässä olossa! Muuten mulla ei oo mitään erikoista tiedossa, yritän nähä kavereita ja levähtää, että en kuluta kaikkia mun voimia.
Eilen tehtiin hieman lääkemuutoksii. Saas nähdä miten se vaikuttaa minun oloon, toivottavasti ei vaikuta mitenkään!
Yksi hyvä juttu on se, kun lähen perjantaina Tallinnaa niin saan ottaa itse lääkkeet. Tuli sellainen olo "jes! kerrankin minuun luotetaan" Ja myös saan ottaa ensi viikon keskiviikkona itse lääkkeet. Koska sillon ei osastolta pystytä tulla "katsomaan" et otan lääkkeitä, osaston väki lähtee kesäreissuun johon olisin saannut osallistuu. En halunnut, haluan olla kotona ja tehä itse jotain kivaa.
Mutta tosiaan tuntuu että, voimat alkaa käymää vähiinsä, enkä tiedä mitä tehdä. En tiedä koska oikeasti vajoan taas pohjalla, koska mieli koko ajan yrittää torjua todellisuuden, eli ahdistuksen! Ja koko aika mieli muistuttaa mun virheistä. Tänään nään yhtä kaveria, johon tutustuin osastolle ja meistä tuli aika läheisiä kavereita, jopa voisin sanoa, että se on mun ystävä! Hänen kanssa on mukavaa ja helppoa olla ja pystyn puhumaan kaikeasta hänelle, ja hän ymmärtää kun on kokennut melkein saman kun minä!

~Hymyä löytyy, vaikka elämä on kovilla~

"sä sanot, että mä näyttelen, elän leikkien prinsessaa"

Uskon että kaikki asiat järsjestyy paremmaksi, kuhan jaksan taistella! Myös pelkään mennä kouluun, vaikka se on mukavaa ja nään kavereita. Samalla pelkään, että kulutan mun voimat taas ja joudun osastolle! Sitä mä en halua. Haluan nauttia elämästä niinkun muut. Tuntuu, että en enää pysty siihen enään. Kaikki tuntu pitkään niin ihanalta. En tiedä mitä on tapahtunnut kun nyt kaikki tuntuu ylipääsevältä! Enköhän mä selvii tästä! Mä oon vahva, ja haluan selvitä kaikesta, en halua enään mitään niin vakavaa mitä mä oon joutunnut kokemaan! 

Yritän hymyillä, vaikka se tuntuu vaikealta!