Syömisen kanssa pieniä ongelmia

Alan pikkuhiljaa taas huolestumaan omasta voinista/syömisestä. On se, että olen vähentännyt syömistä aika paljon, verratunnut siihen mitä söin osastolle. Osaan todellakin tehdä ruokaa. Tänää olen syönyt kaksi leipää ja eilistä mustikkapiirakkaa, eilen kanssa olin leipä linjastolla. Tiistaina söin äitillä vähän lämmintä ruokaa. Ja maanantaina tein makaroonimössöä mihin laitoin: Makarooni, jauhelihaa ja herne, maissi- paprikasekoituksen.
Kun pääsin eilen poveriasta, kävin sykkeen s-marketista. Ostin trippimehun, mango piltin ja kahvia.
Söin mango piltin kun olin kotona. Kun olin syönnyt piltin niin lähdin koirani kanssa puolentunnin lenkille. Kun tulimme lenkiltä, keitin kahvia. Kun samalla join kahvia aloin tekemään mustikkapiirakkaa, puolet vein äitille. Itse otin hiukan mustikkapiirakkaa.

En tee tahallaan sitä, että en syö. Se ei jotenkin tunnu minun arjelta tehdä ruokaa. Eilen huomasin kuinka paljon minulla menee roskiin ruokaa.  Eilen heitin karjalanpaistin & riisit roskiin.
Elän niinku kahvilla ja leivällä.  Yhden kerran söin makaroonimössöä, mitä todellakin tein maanantaina.
Ei laihduttaminen ole mielessä, mutta en tunne nälkää. Kun olen kumminkin ennen tuntennut. Tykkään tehä ruokaa ja leipoa, mutta kuka ne syö ROSKIS! Mikä tuntuu tosi pahalta kun miettii sitä, että kehitysmaissa on ruuasta pula.
Kotihoito jostain syystä kysäsi eilen minun syömisestä, kerroin sen mitä olin syönnyt. En halua enään valehdella kenellekään. Pelottaa, se että jos en syö, niin se vaikuttaa minun spyykeeseen vointiin. Ja sitä kautta taas osastolle. Pakko korjata asia ennen kun joudun osastolle. kotihoidonsairaanhoitja sanoi, että voi tehdä minulle leivät. Kieltäydyin, olisi vaan pitännyt hyväksyä tarjous kun hän kumminkin kysy, että teenkö sinulle leipää. Jos hän olisi tehnyt minulle leivät, oisinko sillon syönnyt?

 Tykkään nykyisin lenkkeillä tosi paljon Elmon kanssa, olen aamuisin jos on aikaa niin korkeintaan 45 minuuttia ulkona.
Kun todella alan miettiä asiaa tämä ei käy mitenkään järkiinsä, että en syö niinkui normaalit ihmiset.
Vakun sairaanhoitajan kanssa olemme usean otteeseen puhuttu minun syömisestä, en tiedä tarvitsenko siihen apua? Osaan käydä kaupassa ostaa ruoka ostokset ja osaan tehdä ruokaa. MUTTA se SYÖMINEN!? Mikä siinä on...!? En itsekkään tiedä syytä/etsiä syytä. Vaikka juuri minun pitäisi tietää syy. Tällä hetkellä vannon kautta kiven ja kannon, että en tiedä syytä enkä osaa etsiä syytä!

Ja kun miettii sitä, että äiti on muuttamassa "kauemmas" mitä nyt asumme. En pysty mennä joka päivä edes äitille syömään lämpöstä ruokaa. Olen ihan hukassa asian kanssa... EI, en millään löydä syytä mikä on tähän syömättömyyteen. En halua laihtua, vaikka pari kuukautta sitten ehkä halusin. Sillon todella tein sitä, että laihdutin. Nyt ei ole edes pienessä mielessä laihduttaa, koska ei ole tarve!
Kun pääsin psykiatrian osastolta pois, lääkäri määräsi kahden viikon välein painonpunnistuksen, tressaan joka päivä sitä, että joudun ensi viikolla vaa´alle. Toivon mukaan sairaanhoitaja ei muista asiaa... En ole koskaan tykännyt käydä vaa`alla!

Tänään on ärsyttännyt, kun en voi tehdä pitkiä lenkkejä koiran kanssa. Kaatusin aamulla ja molemmat jalat tärähtivät maahan. Kun tässä talossa ei ole hissiä niin ihana mennä rappuset alas ja ylös. Ajan kanssa parantuu, mutta sattuu kun kävelen.