Mä putoan

En oikein mistä alkaisin purkaamaan oloani. Eilen oli tosi hyvä fiilis, niin olikin tänä aamuna. Mutta mitä nyt oikein on tapahtunnut, että vajotaan kovaa vaihtia pohjalla. Mä en pysy enään kärryillä mun voinista. Oispa kaikki kirjoitettu selkeästi johkin lappuun. Ei siitäkään olisi mitään hyötyä, mua tosiaan pelottaa mitä tässä käy... En edes pysty kirjoittaa, koska tulee niin sekavaa tekstiä...
Mulla vaihetaan lääkitystä, oisin halunnut pysyä vanhassa lääkityksessä ja nyt mua pelottaa että, minulle tapahtuu. Pelkään sivuoireita ihan sikana, mutta se on parempi kun se menee suun kautta eikä pistoksena. Vihasin niitä pistos päiviä ja sitä että, kolmen tunnin seurantaa. No oli siinä hyvä puoli se että, sai joka toinen maanantaina juoda vakussa ainakin pannulisen kahvia :D
Sentään sain hyviä uutisia että ei ole hirveen pitkä saikku tulossa, kuukauden mittainen. Mutta voi olla että, olen jonkun pari viikkoa kotona ja sitten sen jälkeen olis paluu koulun penkille. (Jos olen koulu kuntoinen) Olen päättännyt että, menen suorittaamaan koulun loppuun saan ammatin. Pääsen töihin. Tällä hetkellä se tuntuu tosi raskaalta ajatella koko asia. En voi sille voi mitään että mietin koko ajan koulua koulua koulua. Saisinpa rauhaa asiasta. Ja siitä että, että kaikki ei kyselis multa miljoonaa asiaa, koska mä en tiedä mitä tässä tapahtuu. Muuta kuin sen että, mulla aloitetaan uusi lääkitys. Ja sen tosiaan että, saikkua tän kuun loppuun. Joskus toivoisin olla joku muu ihminen, kuten mun siskoni. Tuntuu siltä että, kärsin ihan liian paljon kaikesta. En jaksa enään kovin kauaan tätä olo tilaa. Itken ja kuuntelen musiikkia samalla kun kirjoitan mulla on sen verran paha olo. Eilen näytti että, kaikki voin paljon parempi sain itteni pohjan reunoilta kiivettyä ylöspäin. Nytten tuntuu kova laskua alas päin.

Sillon kun jaksoin hymyillä 

Ja halusin elmolle hoitoa paikan että, en joudu luopua elmosta. Elmo on ollu mun tukipilari mun elämässä sen takia olen jaksannut aina nousta hoitaa omaa itseeni nauttia jonkin verran elämästä. Jos joudun luopua Elmosta niin mitä mulle tapahtuu, en osaa edes kuvitella tilannetta. Tänään juttelin äitini kanssa Elmon tilanteesta ja itkuhan siinä tuli. OLen pitännyt aina elmosta tosi hyvää huolta vaikka, minulla on ollut vaikeaa. Rakastan Elmoa<3! Kuten muutenkin minun perhettä ne jaksaa mua vaikka,"olen hankala lapsi" Silti ne rakastaa mua sellaiseena minua millainen olen, onko minulla huono päivä tai en ymmärrä jotain niin hermostun tosi helposti. Ei oo koskaan hyllännyt mua, ei milloinkaan. Ja toivon jatkosakin että, perhe rakastaa minua, vaikka joudun syömään mieliala lääkkeitä.

Ruokaan ei enään maistu, tuntuu että ne tulee ylös kaikki mitä syön. Pakotan itteni syömään, vaikka se on vaikeaa. Kaikki nämä asiat saa minut pohjalla (Elmo ja uusi lääkitys) ja tietenkin vointini kun heittelee laidasta laitaan. Toivottavasti saatte jotain minun kirjoituksistani selvää. En pysty kaikkea kirjoittaa tänne. Sen olen päättännyt kun olen päässy kotiin ja voin paremmin niin hoidan itteni sillein ettö, pysyn kunnossa. Eikä tulis enään sairaala jaksoja. Niihän se meni viimeksi kun pääsin osastolta et sanoin että, paluuta ei ole. Kävi toisin, kolmas toden sanoo eli nyt hoidan itseni sillein kuntoon, että ei tulis osasto jaksoja eteen. Eilen ehkutin kuinka hyvä olo minulla on, mutta niin tapahtu  et vointi romahti, koska tulee teitoa mikä ihmetyttää ja pelottaa. Esim. Elmon tilanne. Olen päättännyt hoitaa asian sillein että, saan viellä ainakin jonkin aikaa pitää Elmoa. Äiti/isoveli hoitaa vuorollaan Elmoa, mutta ätillä on toinen koira ja kissa. Tietenkin Elmo jahtaa kissaa eikä anna olla kissan olla rauhassa. Näin loppuun toivon teiltä niitä kysymyksiä että voin tehdä kysymys vastaus postauksen