kahden eri päivän postaus, joka on sekava
Menee totaalisesti hermot vointiini. Vointini voi olla tosi hyvä mutta, sitten yhtä äkkiä tulee kauhea huono olo. Itken olen tosi ahdistunnut. Tässä oli kyllä yksi syy minkä keksin voinin vaihteluun, en vaa halua puhua siitä.
Harmittaa tosi paljon vielä se että, sanoin suutus päissään siskolle, veljelle ja kaverille yhden ikävän asian. Mitä en kyllä tarkoitannut. Sain pyydettyä anteeksi. Se ei vaan riitä mulle. Mulla on vaan niin paha olo siitä. Toinen asia on se että, joutuisin luopumaan Elmosta. Ei tule kuulookaan mutta, välillä on pakko tehdä isoja päätöksiä vaikka. rakastaa yllinkyllin jotakin. Se ei ole tällä hetkellä vielä varma siitä pitää keskustella perheen kanssa.
Tällä hetkellä vointi on ihan hyvä kun huoli hävisi. Aamulla olin tosi surullinen ahdistunnut. Ja nyt olen taas iloinen. Nämä mun mieliala vaihdokset vois loppua. Antaa mieliala vaihdokset olla koska, kyllä ne vielä tasottuu. Ei ole enään mitään asiaa ainakaan vielä mistä pitäisi murehtia.
Viikko pitäis mennä sillein että. herään yhdellä pyynöllä aamulääkkeile kahdeksaan menessä ja et osallistun puoli yhdeksän aikaa aamukokoukseen. Tuo tuntuu tosi haastavalta. En muista ikinä sitä että. minua oltais tultu herättämään. Kai nukun niin sikeästi. Nyt on vaan pakko jaksaa nousta! Hoito menisi eteenpäin ja pääsisin täältä pois. Aion skarpata nyt aamuisin. Tai oonhan minua yritännyt. Nyt vaan kovemmin koska, haluan pois täältä aika nopeasti.
Koulusta ei ole kuulunnut mitään että. saanko jatkaa koulua vai enkö. Todennäköisesti en saa jatkaa koska, se on kelan rahoittama koulutus.
(tänää jatkettu)
Yritin tänään kysyä lääkäriltä että, jos pääsisin kotiin. Kun minulla ei ole enään olla syyttä olla sairaala hoidossa. Eihän se edes kuunellut mua. Tuntuu siltä että, joudun olemaan täällä vuoden tätä vauhtia. Siihen en kyllä suostu olla vuotta täälä. Minulla on paljon muutakin tekemistä. Kun olla vain neljän seinän sisällä. Tänä aamuna kai heräsin yhdellä pyynöllä lääkkeile mutta. sitten nukuin aamukokousen yli. En tule koskaan samaan rvk:koita (rajoitettua vapaa kävelyitä klo: 12-13 ja 17-18)
Mä oon ikuisesti täällä vankina. En vaa jaksa enään olla täällä, en nää edes syytä olla täällä. Koska en ole spykoottinen/itsetuhoinen. Ehkä olen ollut spykoottinen en ole enään. HALUAN KOTIIN!
Tämä alkaa potuttamaan ihan suunattomasti ku ei ole mitään tekemistä. Ja pärjäisisin jo kotona.
En vaa jaksa yksin kertaisesti enään. Alan väsymään tähän tilanteeseen, olen tehnyt kaikki niin hyvin kun olen pystynnyt. Se ei näköjää riitä.
Tällä hetkellä olen tosi ärsyytynnyt, kun mitä mä teen niin ei onnistu. Tosiaan menetän tosi helpostin maltin jos joku juttu ei onnistu. En tiedä onko tämä vaan koti ikävää, Vai mitä.
Kaikki olisi yhtä hyvin jos olisin kotona. Saisin olla perheeni kanssa ja tietenkin rakkaan Elmon kanssa, ja sitten Elmo ei tarviisi antaa pois. Pahinta tässä on se että. voin hyvin ja ei ole mitään syytä olla enään sairaala hoidossa ja kumminkin olen. Sitten tämä kaikki "kiukku" purkaantuun kaveriin ja perheen jäseniin vaikka, he eivät ole tehnyt mitään värää. Onneksi huomenna hoitoneuvottelu jossa aion kysy uudelleen että, jos saisin lähteä pois täältä. Edelleen mulla ei ole syytä olla sairaala hoidossa, kuten mainitsin äsken sen. Tämä menee moni mutkaisesti mutta, siis mulla on hyvä olo. Toisaalta lyö ihan tyhjää eikä ole ajatuksia juurikaan. Ainoa yksi ajatus pyörii pään sisällä on se että, miten mä pääsen täältä ulos. Kavereitten kanssa viettämää normaalia arkea. Eikä sitä että, olen tyhjän panttina neljän seinän sisällä toista kuukautta. Oli minulla ehkä vajaa viikko rvk:oot, Ne hävis kui tuhka tulee. Tämä teksti on asioitten toistamista, en vaa mahda sille mitään.
Harmittaa tosi paljon vielä se että, sanoin suutus päissään siskolle, veljelle ja kaverille yhden ikävän asian. Mitä en kyllä tarkoitannut. Sain pyydettyä anteeksi. Se ei vaan riitä mulle. Mulla on vaan niin paha olo siitä. Toinen asia on se että, joutuisin luopumaan Elmosta. Ei tule kuulookaan mutta, välillä on pakko tehdä isoja päätöksiä vaikka. rakastaa yllinkyllin jotakin. Se ei ole tällä hetkellä vielä varma siitä pitää keskustella perheen kanssa.
Tällä hetkellä vointi on ihan hyvä kun huoli hävisi. Aamulla olin tosi surullinen ahdistunnut. Ja nyt olen taas iloinen. Nämä mun mieliala vaihdokset vois loppua. Antaa mieliala vaihdokset olla koska, kyllä ne vielä tasottuu. Ei ole enään mitään asiaa ainakaan vielä mistä pitäisi murehtia.
Viikko pitäis mennä sillein että. herään yhdellä pyynöllä aamulääkkeile kahdeksaan menessä ja et osallistun puoli yhdeksän aikaa aamukokoukseen. Tuo tuntuu tosi haastavalta. En muista ikinä sitä että. minua oltais tultu herättämään. Kai nukun niin sikeästi. Nyt on vaan pakko jaksaa nousta! Hoito menisi eteenpäin ja pääsisin täältä pois. Aion skarpata nyt aamuisin. Tai oonhan minua yritännyt. Nyt vaan kovemmin koska, haluan pois täältä aika nopeasti.
Koulusta ei ole kuulunnut mitään että. saanko jatkaa koulua vai enkö. Todennäköisesti en saa jatkaa koska, se on kelan rahoittama koulutus.
(tänää jatkettu)
Yritin tänään kysyä lääkäriltä että, jos pääsisin kotiin. Kun minulla ei ole enään olla syyttä olla sairaala hoidossa. Eihän se edes kuunellut mua. Tuntuu siltä että, joudun olemaan täällä vuoden tätä vauhtia. Siihen en kyllä suostu olla vuotta täälä. Minulla on paljon muutakin tekemistä. Kun olla vain neljän seinän sisällä. Tänä aamuna kai heräsin yhdellä pyynöllä lääkkeile mutta. sitten nukuin aamukokousen yli. En tule koskaan samaan rvk:koita (rajoitettua vapaa kävelyitä klo: 12-13 ja 17-18)
Mä oon ikuisesti täällä vankina. En vaa jaksa enään olla täällä, en nää edes syytä olla täällä. Koska en ole spykoottinen/itsetuhoinen. Ehkä olen ollut spykoottinen en ole enään. HALUAN KOTIIN!
Tämä alkaa potuttamaan ihan suunattomasti ku ei ole mitään tekemistä. Ja pärjäisisin jo kotona.
En vaa jaksa yksin kertaisesti enään. Alan väsymään tähän tilanteeseen, olen tehnyt kaikki niin hyvin kun olen pystynnyt. Se ei näköjää riitä.
Tällä hetkellä olen tosi ärsyytynnyt, kun mitä mä teen niin ei onnistu. Tosiaan menetän tosi helpostin maltin jos joku juttu ei onnistu. En tiedä onko tämä vaan koti ikävää, Vai mitä.
Kaikki olisi yhtä hyvin jos olisin kotona. Saisin olla perheeni kanssa ja tietenkin rakkaan Elmon kanssa, ja sitten Elmo ei tarviisi antaa pois. Pahinta tässä on se että. voin hyvin ja ei ole mitään syytä olla enään sairaala hoidossa ja kumminkin olen. Sitten tämä kaikki "kiukku" purkaantuun kaveriin ja perheen jäseniin vaikka, he eivät ole tehnyt mitään värää. Onneksi huomenna hoitoneuvottelu jossa aion kysy uudelleen että, jos saisin lähteä pois täältä. Edelleen mulla ei ole syytä olla sairaala hoidossa, kuten mainitsin äsken sen. Tämä menee moni mutkaisesti mutta, siis mulla on hyvä olo. Toisaalta lyö ihan tyhjää eikä ole ajatuksia juurikaan. Ainoa yksi ajatus pyörii pään sisällä on se että, miten mä pääsen täältä ulos. Kavereitten kanssa viettämää normaalia arkea. Eikä sitä että, olen tyhjän panttina neljän seinän sisällä toista kuukautta. Oli minulla ehkä vajaa viikko rvk:oot, Ne hävis kui tuhka tulee. Tämä teksti on asioitten toistamista, en vaa mahda sille mitään.
Kommentit
Lähetä kommentti