~anna mä puhallan sut ehjäks taas~
Tänään tosiaan oli palaveri. Jossa oli hoitaja, lääkäri ja avopuolelta sairaanhoitaja. Sielä pohdittiin mitä tukea tarvitsen kotiin. Kotihoito jatkuu kun olen kotiutunnut ja kotiudun Marraskuun loppu puolella. Lääkäri kysy: "mitä olet mietinnyt hoidon kestosta" vastasin: "parisen viikkoa" sitten aihe pomppasi aiheesta toiseen. Oon niin iloinen että, hoitojakso ei ole kun kesti sen 3 kuukautta.
Tosiaan Lauantaina pääsen kotijaksolle päiväksi. Ensi viikonloppuna pääsen Lauantaista Sunnuntaihin (yö jakso.) Tosiaan ollaan suuniteltu ystäväni kanssa jo ensi viikonlopun lauantaille tekemistä. Pelicansin peliin ollaan menossa jos minun lääkkeen jako onnistuu jotenkin niin että, päästään peliin. Ja sunnuntaiksi olen suunitellut uimista siskon kanssa jos sisko haluaa lähteä minun ja ystäväni kanssa uimaan. Ja pikku hiljaa pidennetään kotijaksoja.
Alan käymään ehkä jossain poveri-hanke, en oikein tiedä mitä sielä tehdään.Tämä poveri tai mikä lienee onkaan niin on kaksi kertaa viikossa ja yksi kerta kestää 4 tuntia. Sielä saa aamupalan ja jos käsitin oikein niin se alkaa yhdeksältä. Haastattelu sinne on 2.12 ja käyn sielä sen ajan kun koulut alkaa. Kun pitää olla jotain tekemistä kun olen kotona. Ei mene siihen että, olen vaan kotona makoilemassa. Jännittää vähän jo haastattelu mutta avohoidon puolelta tulee minun sairaanhoitajani mukaan. Ja toki alan käymään myös siskon kanssa uimassa viikonloppuisin. Ja koiran kanssa lenkkeilyä on tiedossa. En tiedä mutta, olen ylpeä itsestäni. Tosiaan olen kuulemma saannut yhdestä ryhmästä palautetta, joka ylläti minut sillä olen aina sielä ihan lukossa ja enkä tajua mistä me puhutaan aina. Ja muutenkin sain palaverissa paljon kehuja. Loppu suoralla on yksi palaveri johon kutsutaan äiti, se vähän jännittää. Äitillä on oikeis tietää minun asioista koska, se on mun lähiomainen. Enkä halua pimittää siltä tietoja mutta, en pysty itse kertomaan asioista. Nyt saan apua siihen ja sitten kun olen kotiutunnut niin avohoidossa myös äiti pyydetään säännöllisesti sinne.
Sitten sain fysioterapiaan lähettään jossa hierotaan ja jumpataan. Lihasdystonian takia. Hartiat meinaan tosi jumissa kun joudun jännittämään hartioita melkeimpä koko ajan.
Kävin kahden aikaan lenkillä. Ei sielä pitkään pystynnyt olla koska, oli kylmä. En oikein tiedä tykkäänkö talvesta. Siitä tykkään kun pääsee laskettelemaan. Talvi on kaunis kuten kesä, syksy ja kevät. Nyt tosiaan aihe pomppasi ihan eri asiaa mutta, pikku vikoja.
Toivon että, ei tule kylmä talvea mutta, lunta sen verran lunta. Pääsisi hiihtämään ja laskettelemaan.
Näin viimeiseksi haluan sano että, ihan oikeasti pystyn nykyisin nauttia elämästäni erilailla kuin koskaan muulloin. Olen erillainen iloinen/onnellinen ja tiedän mitä haluan tehdä elämäni kanssa. Esimerkiksi haluan opiskella sosiaali-ja terveysalalla ja mennä vaikka päiväkotiin tai vammaisten/vanhusten kanssa tekemään töitä. Ja syksyllä se onnistuu. Nyt vaan kerään tämän "vuoden" voimia lisää ja syksyllä sitten koulunpenkki kutsuu ja sitten minulla on voimia käydä koulua.
Tosiaan Lauantaina pääsen kotijaksolle päiväksi. Ensi viikonloppuna pääsen Lauantaista Sunnuntaihin (yö jakso.) Tosiaan ollaan suuniteltu ystäväni kanssa jo ensi viikonlopun lauantaille tekemistä. Pelicansin peliin ollaan menossa jos minun lääkkeen jako onnistuu jotenkin niin että, päästään peliin. Ja sunnuntaiksi olen suunitellut uimista siskon kanssa jos sisko haluaa lähteä minun ja ystäväni kanssa uimaan. Ja pikku hiljaa pidennetään kotijaksoja.
Alan käymään ehkä jossain poveri-hanke, en oikein tiedä mitä sielä tehdään.Tämä poveri tai mikä lienee onkaan niin on kaksi kertaa viikossa ja yksi kerta kestää 4 tuntia. Sielä saa aamupalan ja jos käsitin oikein niin se alkaa yhdeksältä. Haastattelu sinne on 2.12 ja käyn sielä sen ajan kun koulut alkaa. Kun pitää olla jotain tekemistä kun olen kotona. Ei mene siihen että, olen vaan kotona makoilemassa. Jännittää vähän jo haastattelu mutta avohoidon puolelta tulee minun sairaanhoitajani mukaan. Ja toki alan käymään myös siskon kanssa uimassa viikonloppuisin. Ja koiran kanssa lenkkeilyä on tiedossa. En tiedä mutta, olen ylpeä itsestäni. Tosiaan olen kuulemma saannut yhdestä ryhmästä palautetta, joka ylläti minut sillä olen aina sielä ihan lukossa ja enkä tajua mistä me puhutaan aina. Ja muutenkin sain palaverissa paljon kehuja. Loppu suoralla on yksi palaveri johon kutsutaan äiti, se vähän jännittää. Äitillä on oikeis tietää minun asioista koska, se on mun lähiomainen. Enkä halua pimittää siltä tietoja mutta, en pysty itse kertomaan asioista. Nyt saan apua siihen ja sitten kun olen kotiutunnut niin avohoidossa myös äiti pyydetään säännöllisesti sinne.
Sitten sain fysioterapiaan lähettään jossa hierotaan ja jumpataan. Lihasdystonian takia. Hartiat meinaan tosi jumissa kun joudun jännittämään hartioita melkeimpä koko ajan.
Kävin kahden aikaan lenkillä. Ei sielä pitkään pystynnyt olla koska, oli kylmä. En oikein tiedä tykkäänkö talvesta. Siitä tykkään kun pääsee laskettelemaan. Talvi on kaunis kuten kesä, syksy ja kevät. Nyt tosiaan aihe pomppasi ihan eri asiaa mutta, pikku vikoja.
Toivon että, ei tule kylmä talvea mutta, lunta sen verran lunta. Pääsisi hiihtämään ja laskettelemaan.
Näin viimeiseksi haluan sano että, ihan oikeasti pystyn nykyisin nauttia elämästäni erilailla kuin koskaan muulloin. Olen erillainen iloinen/onnellinen ja tiedän mitä haluan tehdä elämäni kanssa. Esimerkiksi haluan opiskella sosiaali-ja terveysalalla ja mennä vaikka päiväkotiin tai vammaisten/vanhusten kanssa tekemään töitä. Ja syksyllä se onnistuu. Nyt vaan kerään tämän "vuoden" voimia lisää ja syksyllä sitten koulunpenkki kutsuu ja sitten minulla on voimia käydä koulua.
Ihana postaus ❤
VastaaPoistavoi kiitos :)
PoistaIhana postaus tykkäsin kovasti ja ihania kuvia☺💙
VastaaPoista