Iloinen/huolestunnut!

Nyt on alkannut tuntumaan siltä että, on saannut elämästä otteen. Lääke on oikea ainakin minun mielestäni. Oon voinnut aika tasaisesti, ei ole ollut ahdistusta, eikä mielialat ole vaihdellut rajusti. 

Viikonloppuna Lauantaista Sunnuntaista pääsen kotijaksolle yöksi. Lauantaiksi oltiin Suvin kanssa suuniteltu että, mentäis pelicans peliin mutta, se onkin vieras peli. No ensi viikon perjantaina mennään peliin. Ollaan varmaankin kaupungilla, suunitelmissa olis että, kuvaltaisiin ja käytäis jossain syömässä. Yllätyin siitä että, minulle ei tulla viikonloppuna jakamaan lääkkeitä. Saan ottaa itse lääkkeet. Tuntuu siltä että, vihdoin minuun luotetaan ja saan ottaa vastuutta lääkehoitoon. Sen tiedän että, tarvitsen lääkkeitä muuten jäännet saa vallan minusta. Vaikka saan nyt viikonloppuna ottaa itse lääkkeet niin toivon että, kotihoito kävisi minun luona "antamassa" lääkkeet ja jakamaan minun kanssa lääkkeet dosettiin. Luo/tuo turvaa jos tulee hetki että, en jostain syystä halua ottaa lääkkettä tai tulee olo etten tarvitse lääkettä. 

Kysyin eilen hoitajalta että, jos saan ottaa viikonloppuna lääkkeet itse niin tuleeko kotihoito jakamaan lääkkeet. Siihen hän ei osannut vastata viellä. Jos saan vaikuttaa että, tuleeko kotihoito hetkellisesti kuvioihin mukaan niin ainakin aluksi haluisin. Aion ottaa lääkkeet niinkun ne pitää mutta, kun hoitaja sano jos verikoikeista selviää etten ole otannut lääkkeitä. Vaikka olen otannut. 

Minulla on lääkkeen pitoisuus alhainen kun viimeksi otettiin lääkeen pitoisuus. Kysyin lääkäriltä mitä se tarkoittaa hän vastasi et ei mitään muuta kuin sitä että, sitä pystyy nostamaan. 

Olen todellakin sitoutunnut lääkehoitoon. Epäröin että, hoitajat ei usko minuun. He puhuvat sitä että, jos en syö lääkkeitä niin sitten puretaan lääkitys. Miten saan hoijat/lääkärin uskomaan että, olen sitoutunnut lääke hoitoon. Ilman sitä minun elämäni on helvettiä ja vihdoin viimein voin paljonpaljon paremmin kuin esim. sillon kun kotiuduin yöt valvoin päivät nukuin tai sitten olin vuorokauden ympäri hereillä. Ja koulusta ei tullut mitään, koulu alkoi liian nopeasti minulle. Ensi syksyllä jos kaikki menee näin hyvin niin pystyn käymään koulua ihan erillailla. Ainakin uskon niin.. 

Ja yksi asia on helpotus on se että, kun minut uloskirjattiin. Sanottiin että, jos tulee vielä sairaala jakso niin joudun muuttaa palveluasumiseen. Onneksi niin ei käynnyt. Se olisi liian raskas luopua Elmosta. En ole kerinnyt olemaan elmon kanssa pitkään koska, sairastuin. Nyt pystyn kun olen terve vaikka, sairaukset seuraa perässä. Ja olen "terve" kun syön lääkkeet. Miten vaan pystyn vannomaan hoitajille siitä että, olen sitoutunnut lääke hoitoon. Pelkään niin suunnattomasti sitä että, jostain veriarvoista aletaan purkaamaan lääkkettä pois vaikka, OLEN SYÖNNYT JA NIELLYT jokaisen PILLERIN. Mulla oli depraginen kanssa sama ongelma tapletin kanssa että, se ei imeytynnyt elimistöön mutta, kun se vaihettiin rae muotoon niin sen jälkeen lääkepitoisuus nousi. Oon suunnatomasti onnellinen kun tämä hetkinen lääke on autannut minua tosi paljon mutta, pelkään että, lääkitys puretaan jos lääkepitoisuus tai mikä lienee on niin matala ja sitten täällä nämä ei usko että, olen ottannut kotijaksolla pillerit. Ei mietitä nyt sitä koska, olen sitoutunnut lääke hoitoon! En halua nyt sitä asiaa miettiä ja vaihkoa ja ei verikokeissa voi näyttää mitään väärää kun syön lääkkeet!

Viimeiseksi laitan gollaasin jossa hymy on tullut kasvoille pitkän taipaleen jälkeen ja niitä kuvia on ihana katsella kun hymy loistaa!! 

Hyvää loppu viikkoa kaikille!