Minun päiväni

Tänään oli tosiaan se fysioterpia, hierottiin mutta, alussa katsottiin liikeratoja. Fyssari alkoi 10 kesti 45min. Siitä lähinkin sairaalan kampaajalle. Leikkautin huonot latvat pois ja kerroksittain. Alussa olin eikä minkä näköset mutta, nyt tykkään.
Aamu oli kiireinen. Pelkäsin sitä että, en pääse Sarin kanssa kaheltatoista kuvailemaan. Kerkesin. Ei me paljoon otettu kuvia koska, sormet jäätyi. Siitä me lähettiin käymään kanttiinis. Sari tarjosi minulle pullan ja itse ostin sitten tuplakahvin. Meillä meni puolituntia, oisi saannut olla tunnin. Ei me jaksettu olla. Jos ulkona ei olisi ollut kylmä niin kyllä me oltais otettu enemmän kuvia.
Tosiaan kun leikkasin hiuksi huom kerroksittain niin näyttää että, minulle olisi tehty permatentti. Jotenkin tykkään että, kiharat tulee ihan erilailla esiin. Ennen olin sillein hyi kiharat hiukset. Tykkään! Ei muuta voi sanoa! Oisin halunnut sivu otsatukan mutta, kampaaja sano "ne taipuu ja joutuisit käyttää suoristus rautaa" ja en oikein halua koko ajan käyttää suoristusrautaa. Hiukset kärsii.
Vaikka värjään hiuksia, no sekin ei tee hyvää hiuksille. Jossain vaiheessa värjään mutta, en vielä. Ehkä sittenkun olen kotiutunnut. (kotiutuminen tapahtuu tämän kuun lopussa)

Viideltä lähdettiin Sarin kanssa uudelleen ulos osastolta koska, ei jaksa olla osastolla. Tämä ei ole yllätys mutta, mentiin kanttiiniin join kahvin. Ja ostin vichyn.
En tiedä kun leponexia on nostettu niin mielialat ei sahaa enää niin rajusti, aika tasasesti nämä päivät on mennyt.
Huomista ootan tosi innolla meinaan kotijakso tiedossa. Tehdään äitin ja siskon kanssa pizzaa. Ja sitten ensi viikolla jo yö jakso. Tosiaan nurkan takana on kotiuttaminen. Odotan sitä tosi innolla ja paluuta ei oo enään osastolle. Syön joka ikisen pillerin jotta, pysyn hyvässä kunnossa ja pystyn nauttimaan elämästäni täysillä. Olen vaan niin iloinen, onneksi otin avun vastaan ajoissa. Muuten olisi voinnut käydä pahemmin enkä olisi näin iloinen mitä nyt olen.

Ootan sysksyn opintoja ja sitä poveria-hankeen haastattelua joka on 2.12 en oikein ymmärtännyt mitä siellä voi tehdä. Se auttaa luultavasti ja toivon siihen kun koulut alkaa niin koulun aloitus ei tule yllättäen. Kuten huomattiin Elokuussa että, koulu alkoi liian yllättäen. Vaikka se oli mukavaa/ihanaa.
Liian raskasta minulle mennä kouluun suoraan sairaalasta vaikka, oli pitkiä kotijaksoa. Se ei näköjää riittännyt. Nyt tosiaan on vajaa vuosi valmistautua kouluun ja justiinsa hakea poverian-hankkeesta pohjaa koulun käyntiin, Alemmassa kuvassa on minun yksi tärkeimistä ystävistä (Sari) lyheässä ajassa meistä on tullut läheisiä.

P.s sunnuntaina tulee postaus kotijaksosta!