Haluaa ja ei halua

En tiedä mistä aloittaisin kirjoittaa. Tässä on pieni pulma. Enkä tiedä mistä aloittaisin purkaa tätä asiaa. Ei minulla mitään hätää viellä ole. Pian voi ollakin. Pelottaa suunattomasti, enkä uskalla puhua asiasta, en kenellekään. Olen jutellut yhden ystäväni kanssa, hän tukee asian kanssa. En usko, että se auttaa tällä hetkellä minua. Koska olen huomannut, että olen laihtunnut... En tiedä paljonko, mutta jonkin verran on tullut painoa pudotettua. Säikähdin asiaa, mutta nyt olen tyytyväinen asiaa. Olen aina halunnut painaa sen verran mitä painoin kun sairastuin syömishäiriöön. Sitten minulle aloitettiin syöttää lääkettä joka lisäsi ruokahalua tosi paljon. Lihoiin kymmenen kiloa.  Kun menin viimeiselle osasto jaksolle, joka päättyi pari kuukautta sitten, sain pudottettua painoa 5kg, mutta en hyvällä tavalla vaan huonolla tavalla. Kun menin kuntoutus osastolle hetki meni kun opin syömään niinkuin "normaalisti" kun tutustuin osastolla yhteen ihmiseen. Opin syömään. Ei ruoka etönnyt, mutta tällä hetkellä syön kun olen äitillä. Perjaatteessa pakko, että äitini ei huolestu. Puhuin polilla asiasta, mutta en pystynnyt alkaa työstämään asiaa miksi en syö kun olen kotona. Juon kotona vaan kahvia. Pelottaa suunattomasti kun alan syömään, jokainen pala tuntuu niin väärältä. Ei minun  pitäisi syödä.

 Mutta tiedän suunattomasti jos en syö niin psyykkinen vointini laskee kuin myös fyysinen vointini laskee. Enkä halua syömishäiriöö, no se on minulla jo. Olen parantunnut siitä, pelkään vaan, että se puhkee uudelleen esille. Sitä en todellakaan halua, voi kuulostaa moni mutkaiselta. Haluan ja en halua. Olen aivan asian kanssa jumissa. En tiedä mitä selviän tästä asiasta. Oon paniikissa ja en ole paniikissa. Olen tyytyväinen ja en ole tyytyväinen! Tahdon tästä kierteestä tosiaan  pois! En kestä tätä asiaa, minulla on muitakin ongelmia, en halua lisää ongelmia. Tämä teksi on tosi sekavaa, mutta en voi sille mitään. Kun katson peiliin en ole tyytyväinen itseeni. En halua sairastua, mutta haluan laihtua lisää.

 Tämä tosiaan on monimutkainen asia. Liian monimutkainen asia luetavaksi, haluaa ja ei halua. Pää aivan jumissa. Odotan että, äiti menee suihkuun pääsen vaa`alle. En uskalla mennä äidin nähden. Miten pääsen tästä asiasta eroon. Haluan todella, että kaikki päättyy paremmin. Ja en joudu osastolle sen takia, että menetän kontrollin painon pudotuksesta. Enkä myös halua sitä, että fyysinen ja psyykinen vointini romahtaa. Mitä minä teen? Oon tällä hetkellä tositosi pulassa asian kanssa. En pääse vaa´alle, haluan nähdä painon. En uskalla mennä äidin nähden, enkä uskalla katsoa painoa. Pelkään syödä, eiei oon tosiaan asian kanssa jumissa. En halunnut tätä. On paras alkaa kääntämään kelka viellä kun pystyy, mitä jos en pysty enään!? Pää aivan jumissa asian kanssa. Tämä teksti on aivan sekavaa, mutta en voi sille mitään. Tiedän mihin syömättömyys johtaa, mutta tiedän mihin johtaa se, että syön! Myös tiedän sen, että terveelinen ruokavaljo ja liikunta ei lihota. Se tunne vaan kun syö, tuntuu tositosi väärältä. Yritän selvitä tämän asian yli, ilman mitää seuraamuksia! Teen sen minun vuokseni ja minun terveyden vuoksi. Ja pyydän anteeksi sekavaa tekstiäni, mutta asiat ei ole tällä hetkellä niin yksinkertaista! En ole viellä liian laiha, mutta haluan olla laihempi. Asialle en voi tällä hetkellä mitään.

Kiitos jos ymmärrät minun ongelmani tällä hetkellä!

Tämä kuva on otettu osastolla, olin tyytyväinen kaikkeen elämän tilanteesseen. Kunnes pääsin vapauteen! Jolloin kaikki ongelmat alkoivat jälleen kerran, en puhu polilla asioista niinkuin ne ovat oikeasti tällä hetkellä! Syömisestä aloin puhumaan ihan vahingossa ja tein tositosi typerästi, mutta tavallaan se oli ihan hyvä et kerroin asiasta! Yritän kääntää kelkan tosiaan oikeaan suuntaan! Koska syömättömyys ei johda mihinkään hyvään asiaan! Tiedän sen itse varsin hyvin. Mutta tämä on tällästä tällä hetkellä ja yksi "uusi ongelma" elämässäni!