Kuulumisia
Tässä on parisen viikkoa kun viimeksi kirjoitin. Joulu meni niinkuin suunittelin eli olimme perheen voimin äitillä. Kuten uusi vuosi olimme äitillä. Tuli joulu lahjoja, mutta parasta oli se kun sai olla koko perheen voimin. Lahjaksi tuli, käsipyyhkeitä, lakanat, yöpuku yms... Uutena vuotena syötiin nakkeja ja käytiin katsomassa kaupungin ilotulituksen siskon kanssa.
Vointini: On vaihtelevaa, välillä mennää lujaa ja välillä laiskottaa tosi paljon eikä kiinosta tehdä mitään. Ensi kuussa alkaa poveria-hanke, en tiedä miten jaksan alkaa käymään siellä. Ja olen todella pohtinnut sitä, että saisin kotihoidon pois elämästäni. Myös sitä, että mun ei tarvisi syödä lääkkeitä. kysyin eilen sairaanhoitajaltani jos minun lääkityksen saisi purettua. En näe syytä enään siihen miksi pitäisi syödä lääkkeitä. Mutta vastauksena sain, että jos en syö niin olen todella pian uudelleen osastolla. En tietenkään halua sitä. Haluan elää samalla tavalla kuten pikkusisko eli ilman väsyttäviä lääkkeitä yms...
Eilen kun olin polilla, niin minulla mitataan vereenpaineet joka kerta. Ja keskiviikkona tuli sellainen samanlainen olo kuten osastolla. Pyörytti, oksetti, pulssi hakkas. En pystynnyt mennä Elmon kanssa ulos, jouduin mennä nukkuu. Tuntu, että kuolen. Kun Torstaina mitattiin verenpaineet, verenpaineissa ei ollut mitään ongelmaa. Mutta pulssi oli 110, nyt minulla menee propraali tarvittavana. Kun alkaa tuntuu, että pulssi nousemassa niin minulla joka ilta kaksi tarvittavaa kipossa. Eilen jouduin ottaa yhden.
Sairaanhoitaja epäili, että minulla on paniikkihäiriö myös äiti epäilee. Oireiden perusteilla. Johan siitä on jankattu kun olin tällä viimeisellä osasto jaksolla. Se on aina välillä "tauolla" jälleen kerran palasi takas. Sairaanhoitaja soitti torstaina minulle pari kertaa ja antoi ohjeita mitä minun pitää tehdä jos olo menee tosi hankalaksi. Jos pärjään lääkkeillä maanantaihin asti niin lääkärini ja sairaanhoitaja juttelee asiasta ja miettii mitä "pitää alkaa tekemään asian kanssa" Tuntuu, että on kuolemassa kun olo iskee, ei saa henkeä, oksettaa, pyörytttää, kylmä hiki. Jotain niin kamalaa. Yritän sinnitellä viikonlopun yli, ja katsoa mitä polilta tulee vastaukseksi, joudunko syömään lääkettä niin kauan kuin oireet jatkuvat vai mitä. Mutta kyllä tämä on hiukan pelottavaa olla yksin olon kanssa. Mulla on ikävä yhtä minun ystävää johon tutustuin osastolla. En ole viellä päässyt antaa sille joululahjaani. Menen joku päivä katsomaan häntä kanttiinii ja höpötellään sen ajan mitä me pystytään. Vaikka hän ei ole läsnä niin, hän on tukennut minua tosi paljon eri asioissa. Minua voi mennä seuraamaan ig:heen vekara_elama! En oikein käytä sitä niin paljon, ku oon laiska. Kuten tämän blogin kanssa. On hiukan tapahtunnut! Instagramiin on tullut muutama ehdotuksia, yritän jotenkin toteuttaa ne tässä jossain vaiheessa! Oikein hyvää viikonloppua kaikille!
Vointini: On vaihtelevaa, välillä mennää lujaa ja välillä laiskottaa tosi paljon eikä kiinosta tehdä mitään. Ensi kuussa alkaa poveria-hanke, en tiedä miten jaksan alkaa käymään siellä. Ja olen todella pohtinnut sitä, että saisin kotihoidon pois elämästäni. Myös sitä, että mun ei tarvisi syödä lääkkeitä. kysyin eilen sairaanhoitajaltani jos minun lääkityksen saisi purettua. En näe syytä enään siihen miksi pitäisi syödä lääkkeitä. Mutta vastauksena sain, että jos en syö niin olen todella pian uudelleen osastolla. En tietenkään halua sitä. Haluan elää samalla tavalla kuten pikkusisko eli ilman väsyttäviä lääkkeitä yms...
Eilen kun olin polilla, niin minulla mitataan vereenpaineet joka kerta. Ja keskiviikkona tuli sellainen samanlainen olo kuten osastolla. Pyörytti, oksetti, pulssi hakkas. En pystynnyt mennä Elmon kanssa ulos, jouduin mennä nukkuu. Tuntu, että kuolen. Kun Torstaina mitattiin verenpaineet, verenpaineissa ei ollut mitään ongelmaa. Mutta pulssi oli 110, nyt minulla menee propraali tarvittavana. Kun alkaa tuntuu, että pulssi nousemassa niin minulla joka ilta kaksi tarvittavaa kipossa. Eilen jouduin ottaa yhden.
Sairaanhoitaja epäili, että minulla on paniikkihäiriö myös äiti epäilee. Oireiden perusteilla. Johan siitä on jankattu kun olin tällä viimeisellä osasto jaksolla. Se on aina välillä "tauolla" jälleen kerran palasi takas. Sairaanhoitaja soitti torstaina minulle pari kertaa ja antoi ohjeita mitä minun pitää tehdä jos olo menee tosi hankalaksi. Jos pärjään lääkkeillä maanantaihin asti niin lääkärini ja sairaanhoitaja juttelee asiasta ja miettii mitä "pitää alkaa tekemään asian kanssa" Tuntuu, että on kuolemassa kun olo iskee, ei saa henkeä, oksettaa, pyörytttää, kylmä hiki. Jotain niin kamalaa. Yritän sinnitellä viikonlopun yli, ja katsoa mitä polilta tulee vastaukseksi, joudunko syömään lääkettä niin kauan kuin oireet jatkuvat vai mitä. Mutta kyllä tämä on hiukan pelottavaa olla yksin olon kanssa. Mulla on ikävä yhtä minun ystävää johon tutustuin osastolla. En ole viellä päässyt antaa sille joululahjaani. Menen joku päivä katsomaan häntä kanttiinii ja höpötellään sen ajan mitä me pystytään. Vaikka hän ei ole läsnä niin, hän on tukennut minua tosi paljon eri asioissa. Minua voi mennä seuraamaan ig:heen vekara_elama! En oikein käytä sitä niin paljon, ku oon laiska. Kuten tämän blogin kanssa. On hiukan tapahtunnut! Instagramiin on tullut muutama ehdotuksia, yritän jotenkin toteuttaa ne tässä jossain vaiheessa! Oikein hyvää viikonloppua kaikille!
Oli kiva taas kuuulla sun kuulumisia. Kurja toi sun paniikkihäiriö-oire kun taas palasi. Mutta muista, että syöt lääkkeet, niin voit elää niiden avulla normaalia elämä. Sun vaan pitää hyväksyä se, että lääkkeet on yksi osa sun arkea.
VastaaPoistaTsemppiä ja hyvää viikonloppua myös sulle :) <3